Kotona ollaan

ja nettiyhteyskin on jo saatu ja huonekaluistakin on jo melkein kaikki tärkeimmät, mitä nyt ruokapöytä ja tuolit puuttuvat.

Viimeiset vaiheet asunnonetsinnässä olivat aika tuskastuttavia. Viime postauksessa kerroin kattoterassiasunnosta, jonka siis melkein saimme. Mieheni työsopimuksen määräaikaisuudesta ja englanninkielisyydestä johtuen vuokranvälittäjä halusi meiltä pankkitakausta, joka olisi tarkoittanut vuoden vuokrien suuruista summaa pankkitilille tallennettuna. Olimme epätoivoissamme sen jo valmiit maksamaan, mutta pankilla olisi kestänyt sen järjestämisessä pari viikkoa ja asuntoa halusi jotkin muutkin, joten asunto annettiin sitten muille. Yhdessä toimistossa oli kuitenkin vielä vapaana asunto, jonka olimme käyneet jo ensimmäisellä viikolla katsomassa. Asunto oli muuten melko ok, mutta viidennessä kerroksessa ilman hissiä. Annoimme kuitenkin paperimme vuokranantajalle, josko hän olisi huolinut meidät. Emme halunneet jättää kaikkea yhden kortin varaan, joten vierailimme vielä muutamissa toimistoissa. Pahimmillaan emme olisi yhdestä toimistosta saaneet edes halpaa (vuokra alle kolmasosan minun nettotuloistani), kalustettua asuntoa vuoden vuokrasopimuksella (yleensä ne ovat kolme vuotta). Siinä vaiheessa lähdimme vihaisena (ja myönnetään, myös itkien) toimistosta ja huusin vain ranskalaisittan (?) "Comme vous voulez!". Yhdessä toimistossa meidät otettiin ystävällisesti vastaan, perheyrityksen nuori tytär opetteli asunnonvälitystä vuokra-asunnoilla. Hän soitti meille seuraavana päivänä ja kutsui katsomaan meille sopivaa asuntoa. Samalla kun olimme menossa katsomaan tuota asuntoa, meille soitettiin siitä 5. kerroksen asunnosta, että saisimme sen, joten sovimme seuraavaksi aamuksi vuokrasopimuksen kirjoittamisen. Kävimme kuitenkin katsomassa vielä sen toisen asunnon, joka vaikutti kivalta ja vuokranantajakin halusi vuokrata sen meille, joten teimme saman tien vuokrasopimuksen ja oharit sille toiselle vuokranantajalle, hahhahhaa.

Seuraavana lauantaina loppui väliaikaisen asunnon vuokrasopimus ja uusi asunto vapautui vasta maanantaina, joten asuimme rähjäisessä hotellissa kolme yötä (koska sängyt saatiin asuntoon vasta tiistaiksi). Ensimmäinen päivä heinäkuuta aloitin työt ja alkaa tässä pikkuhiljaa rutiinit muotoutua.