Näytetään tekstit, joissa on tunniste sää. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sää. Näytä kaikki tekstit

perjantai 26. marraskuuta 2010

Asuntoasioita

Nykyinen asunto ei ole mikään huippulukaali, vaikka ylimmässä kerroksessa sijaitseekin. Viime aikoina on ollut kaikenlaista häiriötä.

Ensin tuli kylmät säät. Kuten viime vuonna, lämmöt tulivat pattereihin liian myöhään ja palelimme kunnolla pari päivää, ennen kuin tajusimme, että odotellessamme voimme lämmittää asuntoa ilmastointilaitteella. Kun vesi viimein saatiin pattereihin, tuli lisää hankaluuksia. Patterit lirisevät ja lorisevat ja välillä yskivätkin kovaäänisesti. Siksi niitä pitää ilmata päivittäin, mikä ei välttämättä edes auta. Huoltomiehetkin on niitä käynyt ihmettelemässä ja vaihtoivat pari katolle menevää ilmausputkea, joista toinen tulee alakerrasta.

Siitä päästäänkiin luontevasti toiseen asiaan, alakertaan. Siellä vaihtui omistaja, ja uusi omistaja remontoi asunnon huolella. Seiniä on kaadettu ja melkoista mekkalaa pidetty. Tosin se ei minua ole haitannut, kun olen päivät töissä. Lisäksi täällä rakennustyöläisten työpäivä alkaa vasta kahdeksalta, eikä aikaisemmin, niin kuin Suomessa usein. Miksi ne muuten Suomessa aloittaa jo seitsemältä?

Ja viimeiseen seikkaan. Tänä syksynä täällä on satanut harvinaisen usein (1-2 päivää viikossa) ja paljon. Muutama viikko sitten satoi niin, että vettä tuli katon läpi hissikuiluun. Hissihän tietenkin meni rikki. Se tarkoitti sitä, että työpäivän jälkeen jouduin kantamaan kauppakassia seitsemänteen kerrokseen. Onneksi nelivuotiaamme ei ollut moksiskaan moisesta kiipeämisestä. Hissin korjaamiseen menikin sitten kolmisen viikkoa.

Ei varmaan olla Nizzan ainoita asukkaita, joille sateet tietävät ongelmia. Täällä yleensä sataa niin harvoin, että mahdollisia halkeamia rakenteissa ei vaan huomata.

torstai 11. helmikuuta 2010

Sen siitä saa

kun kirjoittaa blogiinsa, että kevät on täällä.

 

Saa märät kengät ja lumiloskapallon päällensä, kun käy ottamassa kuvia työpaikan kattoterassilla. Ja saa iloisen mielen, kun katselee lumisotaa leikkiviä opiskelijoita yliopiston pihalla. Ja saa ihmetellä, miten isä pääsee lentokentältä keskustaan, kun teitä on suljettu ja bussit eivät kulje (no taksilla tietenkin, pitkän jonottamisen jälkeen.)

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Kevään tuoksua

Jo muutaman viikon ajan olen silloin tällöin haistanut kevään tuoksun, sen saman, jota haistaa Suomessa joskus maalis-huhtikuulla. Olen aina luullut, että se tulee sulavasta lumesta, mutta ilmeisesti sitten ei, koska sen tuntee täälläkin. En keksinyt muuta selitystä kuin että se tulee siitä, kun aurinko paistaa paikkaan, johon sen säteet eivät ole moneen kuukauteen yltäneet. 

Tänään oli ensimmäinen todellinen kevätpäivä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämpöä oli ainakin yli kymmenen astetta. Jonkin matkan päässä vuorilla näkyi silti vielä lunta.
 
Kuva otettu tänään maailmanpyörästä, johon tyttäremmekin viimein uskalsi. Sanoi vaan, että haluaa opetella tykkäämään maailmanpyörästä.

Keväästä huolimatta tyttärellä alkoi perjantaina kahden viikon talviloma. Perjantaina hän sai myös ensimmäisen koulutodistuksensa. Se oli kuusisivuinen A4-kokoinen vihkonen, joka oli täynnä erilaisia arviointikriteerejä, esimerkiksi tunnistaako lapsi oman nimensä kirjoitettuna tai erilaisia muotoja. Vihkoon on kai tarkoitus antaa kaikki arvioinnit kolmen vuoden aikana. Kaikkia kohtia ei ollut täytetty, mikä on ymmärrettävää, kun niitä oli lähemmäs sata. Arvioinnit oli annettu värikoodeilla, jotka olivat tietenkin sinistä ja vihreää, eli hyvin. Vapaamuotoisessa arvioinnissa tytärtä kehuttiin itsenäiseksi ja sanottiin, että hän on hyvin integroitunut luokkaan ja omaksuu nopeasti uutta kieltä. Olimme tietenkin ylpeitä tyttären hienosta todistuksesta! 

(Itsenäisyydessä on varjopuolensakin: Viime viikolla tyttäreltä oli tullut pissi housuun, mutta hän ei siitä mitään sanonut koulun aikuisille, kärsi vain märissä housuissa, vaikka koulussa olisi ollut varahousutkin. Kumma kyllä, kun ei aikuiset mitään huomanneet.)