Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nizza. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nizza. Näytä kaikki tekstit

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Maanjäristys

Eilen illalla koin elämäni ensimmäisen maanjäristyksen. Katselin sängyllä Dr. Housea DVD:ltä, kun yhtäkkiä talo alkoi heilua. Ei tärissyt kuten silloin, kun iso auto kulkee ohi, vaan tuntui heiluvan vaakasuunnassa. Mitään ääntä ei kuulunut, paitsi jalkalamppu heilui ja kilisi. No siinä se. Mitään vahinkoa ei syntynyt ja näin vain yhden muun tulevan ikkunaan ihmettelemään.

Koska minulla ei ole kokemusta maanjäristyksistä, katsoin netistä, oliko se maanjäristys ja olihan se. 5,3 Richterin asteikolla, järistyksen keskus Välimeressä, 192 km Nizzasta. Järistyksen voimasta kertoo jotain se, että kukaan työkavereistani ei ollut huomannut järistystä. Paikallinen lehti sentään uutisoi tapahtumasta.

Riviera on Ranskan maanjäristysherkintä aluetta ja täällä on pieniä järistyksiä harva se päivä. Täällä kerrotaan lisää, jos jotakuta aihe kiinnostaa enemmän. Itse en tuota vitsi lukea, etten ala suotta pelätä.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Keidas keskellä Nizzaa

Usein olen valitellut, että ilman autoa on täällä Nizzassa vaikea päästä metsään. No eipä sitten ollutkaan, en vaan ollut mistään kuullut tästä keitaasta. Puolentoista kilometrin päässä kotoamme (eli yhtä kaukana kuin ranta) sijaitsee Estienne-d'Orvesin luonnonpuisto, joka on alhaalta ylös kukkulalle ulottuva luonnonvarainen puisto/metsä. Ylös pääsee joko kävelytietä tai rakennettuja polkuja pitkin. Nousu on aika huima, mutta ylhäältä avautuvat maisemat yli Nizzan korvaavat vaivannäön.

 Nizzan päällä kulkeva pikatie (näkyy keskellä kuvaa) näyttää hauskalta ylhäältä päin. Jotenkin näyttää kuin se olisi maantasossa, vaikka sijaitsee samalla korkeudella kuin asuntomme, joka on kuudennessa kerroksessa

Maisemat vetävät vertoja Nizzan perinteiseltä näköalapaikalta, Colline du chateaulta näkyville, onhan tämä kukkula Linnakukkulaa korkeammalla. Korsikan korkeinta huippuakin (jonka huhujen mukaan pitäisi näkyä Nizzaan asti) yritimme tähyillä ja arvelimme sen olevan kohdassa, jossa horisontti oli hiieman röpelöinen ja jonne Korsikan laiva oli matkalla.

Toinen ihana puoli paikassa oli hiljaisuus. Toki kaupungin melu kuului ylös asti, mutta se tuntui erilaiselta, kun ei itse ollut keskellä melua. Ylhäällä oli eväidensyöntipaikkoja, mutta ihmisiä vähän, ottaen huomioon, että oli kaunis sunnuntai-iltapäivä. Eikö silloin yleensä käydä perheen kanssa ulkoilemassa? Ehkä nizzalaiset olivat lähteneet autoillaan kauemmas vuorille. Siinä ehkä myös syy siihen, miksi en ole paikasta liiemmälti kuullut. Jos täällä halutaan luontoon, mennään autolla jonnekin jossa on vielä hiljaisempaa.

Ja vielä lapsinäkökulmaa. Kävelemään paljon tottunut nelivuotiaammekin jaksoi huipulle asti. Hyvillä rattaillakin sinne pääsee tietä pitkin, jos jaksaa työntää. Puistossa on myös aitaus, jossa on vuohia, kanoja ja kovaäänisiä hanhia. Puiston alaosassa on hyvä leikkipuisto, jossa on kiipeilytelineitä ja vehkeitä myös pienemmille lapsille.

Tänne kyllä tullaan uudestaan!

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Juoksua

Saatuani toukokuussa joululahjaksi uuden sykemittarin rupesin taas käymään lenkkeilemässä. Voisi kuvitella, että Nizzan rantabulevardi on mitä ihanteellisin lenkkeilypaikka, mutta minusta se ei ole. Onhan jalkakäytävä toki leveä ja ihana merituuli puhaltaa kasvoihin, mutta toisella puolella on vieressä iso, ainakin nelikaistainen erittäin suosittu autotie. Oikeasti Nizzasta on vaikea löytää kivoja juoksupaikkoja ja täällä harva juoksee. Rantabulevardia lukuunottamatta kaikkialla on mäkiä, eikä missään isoja puistoja, joissa voisi juosta pitempää matkaa. Jalkakäytävät ovat kapeita, eikä kaupungin laidoilla kukkuloilla niitä ole ollenkaan. Eli juokseminen täällä vaatii hyvää motivaatiota.

Juoksumotivaatiota parantamaan työkaverini perusti laitoksellemme juoksuklubin. Joka tiistai-ilta ajamme autolla yhdelle kukkuloista, jossa on 1,7 kilometrin pituinen hiekkatie ja hienot maisemat merelle asti. Hieman huvittavaa on, että tämä kuoppainen, valaisematon tienpätkä on Nizzan ainoita juoksuratoja ja siis myös täynnä juoksijoita. Tätä pientä tietä sitten juostaan edestakaisin. Ilmeisesti se sitten pidemmän päälle käy tylsäksi, kun tänäänkin sain kaksi kommenttia vierailta miehiltä hitaasta "juoksu"tyylistäni. Toinen sanoi: "Il faut courir!" ja toinen: "accelez!".

Juoksuklubi sinänsä on hyvä idea. Muiden seurassa tulee helpommin lähdettyä lenkille ja minulla tulee myöskin juostua kovempaa. Tulee vaan ikävä Helsingin harvaan kokoontunutta juoksuklubiamme, joka pääsi ilman autoa juoksemaan Seurasaaren kauniisiin maisemiin...

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Ranskalainen Nizza 150v

Tänään vietettiin Nizzan Ranskaan liittämisen 150-vuotispäivää. Tarkempaa tietoa tästä liitoksesta antoi Stazzy jo jonkin aikaa sitten. Jotain pienehköjä tapahtumia aiheeseen liittyen on ollut ja kaikki huipentui tänään laskuvarjohyppy- ja lentonäytökseen. Katselimme lentonäytöstä työpaikan ikkunasta ja se oli upea. Ei taida Suomessa ikinä päästä kokemaan vastaavaa. Kahdeksan hävittäjää lensi puolen tunnin ajan erilaisissa muodostelmissa ja päästeli sinistä, punaista ja valkoista höyryä muodostellen Ranskan lippuja ja jopa sydämen, jonka läpi kulki nuoli. En malttanut hakea kameraa, joten valitettavasti jäätte ilman kuvia. Illalla on vielä ilotulitus rannalla.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Lu Mai, lu festin de Nissa

eli Nizzan toukokuun juhlat. Monisatavuotisen perinteen mukaan vietetään Nizzan Cimiezin puistossa kevään tulon (no minusta täällä on jo kesä) juhlaa toukokuun jokaisena sunnuntaina. Vaikka tänään on helluntai (Pentecôte) täälläkin, juhla on aina ollut puhtaasti pakanallinen. Ihmeen vähän on noita juhlia mainostettu. Työkaverit eivät ole maininneet mitään juhlista ja eilen vasta sattumalta törmäsimme aiheeseen. Ehkä juhlista halutaan pitää turistit poissa?

Kauniissa Cimiezin puistossa oli paljon ihmisiä pitämässä piknikkiä. Nizza-aiheeseen liittyen myytiin muun muassa käsitöitä, syötävää ja kirjoja. Saipa tytär viimein sen ilmapallonsakin, joka jäi vappuna saamatta. Musiikki soi ja ihmiset tanssivat. Lapsille oli pomppulinna ja pehmeä kiipeilyseinä. Tunnelmaltaan juhla muistutti hieman Helsingin vappua, mutta paikalla oli pääosin lapsiperheitä ja eläkeläisiä. Eli ensi vuonna taidammekin mennä viettämään vappua (joka osuu sunnuntaille) Cimieziin!
 Nämähän ovat kuin suomalaiset lavatanssit. Musiikki vaan oli jotain muuta kuin humppaa.

 Ja suomalaisia pahkakäsitöitä! Vai olisikohan sittenkin oliivipuuta...

lauantai 22. toukokuuta 2010

Merenherkkuja Nizzassa

Ajattelin nyt avartaa tämän blogin maailmaa ja alkaa kirjoittaa myös muistiinpanoja Nizzan ravintoloista. Mihin kannattaa mennä ja mihin ei. Käymme kuitenkin ainakin kerran viikossa ulkona syömässä ja tykkäämme kokeilla erilaisia paikkoja. Erityistä kirjoitettavaa ei aiheesta vaan ole ennen oikein ollut, koska täällä ravintolat muistuttavat toisiaan, pizzaa ja pastaa lähinnä. Tänään kuitenkin kävimme maininnan arvoisessa paikassa, Le Café de Turin, eli Torinon kahvila.

Paikka sijaitsee Garibaldin aukion laidalla ja koostuu kolmesta paikasta, joissa on osittain sama ruokalista. Kaikista kuitenkin saa ostereita, simpukoita, mustekalaa ja muita mereneläviä. Me kävimme lounasaikaan pienimmässä paikassa, Turinissimossa. Siellä oli tarjolla ruokalistalla olevien äyriäisten lisäksi muutama salaatti, pasta ja pääruoka. Kaikki sisälsivät äyriäisiä tai kalaa, joten kala- tai äyriäisallergisille paikka ei oikein sovi. Lapselle ei myöskään löytynyt oikein muuta kuin ranskalaisia.

Mies tilasi Salade de fruits de merin eli merellisen salaatin. Se maksoi vain 8 euroa ja oli miehen mielestä ehkä paras merisalaatti, jonka on Nizzassa syönyt. Minä tilasin tylsästi Saumon au poireau (18e), lohta purjokastikkeessa, vaikka nähdessäni naapuripöydän simpukkapastan kaduin heti tilaustani. No ei kuitenkaan tarvinnut katua. Lohi oli hyvin paistettu, eikä ollut liian kuivaa. Kermainen purjokastike oli herkullista, samoin kuin lisukkeena olevat öljyiset, yrttiset paistetut perunat. Perunat kelpasivat hyvin tyttärellenikin, olivat kuulemma yhtä hyviä kuin ranskikset. Annostani piristi myös pieni lisukesalaatti, jollaisia aika harvoin näkee täällä.

Ruoka oli todellakin hintansa veroista. Jos haluaa Nizzassa syödä mereneläviä, kannattaa mennä tänne. Simpukoita ja ostereita saa Nizzassa monesta paikasta, mutta täältä sai muutakin ja laatu vaikutti hyvältä. Toisaalta jos haluaa mereneläviä vain alkupalaksi ja muuten syödä esim. lihaa, kannatta valita vaikka joku Cours Saleyan turistipaikoista. Helatorstaina tosin testasimme siellä sijaitsevan Le Grand bleun, jonka ruoka oli vain keskinkertaista. Hyvää siellä oli menu, jonka alkupalaksi sai ostereita, mutta muuten perusruokaa. No sinne emme kuitenkaan mene toiste, kun taas Café de Turinin voimme viedä vieraat, jotka haluavat merenherkkuja.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Nizzan karnevaalit

Perjantaina alkoivat kaksi viikkoa kestävät Nizzan karnevaalit (ranskaksi Carnaval). Tarkoituksena on kai juhlia katolisissa maissa paaston alkamista, eli samaa perua kuin suomalainen laskiainen. (Näin muuten jopa paikallisessa pikkumarketissa kermavaahdolla täytettyjä laskiaspullia.) Nizzan karnevaalit koostuvat lähinnä monta kertaa viikossa järjestetyistä kukkakulkueista ja karnevaalikulkueista. Teemana on tänä vuonna kestävä kehitys tai jotain sen suuntaista. Esimerkiksi tällainen kuva löytyy Place Massenan yhdeltä seinältä.
 
Tytärtäni kuva askarruttaa kovasti, koska sininen nainen on selvästikin syönyt maapallon.

Karnevaaleilla on kuningas ja kuningatar, jotka poltetaan juhlien lopuksi. Toivottavasti ovat edes valmistettu uusiomateriaaleista.
 
 
Eilen kävimme katselemassa kukkakulkuetta. Sisäänpääsy alueelle maksoi 10e henkilöltä ja enimmäkseen näki vain katsojien niskoja. Rahoille sai vastinetta myös pyydystämällä kukkaisnaisten heittämiä kukkia, jotka olivat enimmäkseen pirteän keltaisia mimosanoksia. Jotkut olivatkin selvästi hankkimassa tyttöystävilleen ja vaimoilleen näyttäviä kukkakimppuja Saint Valentinen päiväksi, täällä kun se on enimmäkseen rakastavaisten, eikä ystävien päivä.
 
  
  
  
Tyttären (ja minunkin) suosikki oli tämä lohikäärme



Sää ei oikein nyt suosi karnevaaleja. Lämpöä on alle kymmenen astetta ja taivas on pilvessä. Niinpä ihmiset lähtivät koteihinsa lämmittelemään, kun koko kulkue oli kiertänyt reittinsä kertaalleen. Sitten vasta mekin pääsimme näkemään kunnolla kaikki lintunaiset ja tanssijaneitoset.
 
Tämä onkin isäni ottama kuva, eli hänelle neitonen tässä vilkuttelee.
 
 
Lopuksi näytti tältä. Varsin näyttää kestävältä.