Näytetään tekstit, joissa on tunniste byrokratiaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste byrokratiaa. Näytä kaikki tekstit

torstai 9. joulukuuta 2010

Kauan odotettu Carte Vitale

Eilen työpaikan sihteeri oli kyseli minulta todistusta sairausvakuutusoikeudesta (vai miten se sanotaan) ja tuskailin, minkä paperin hänelle lähettäisin. Menin kotiin ja siellä postilaatikossa minua odotti vastaus: Ranskan Kelakortti, Carte Vitale. Puolentoista vuoden odotuksen jälkeen.

Ensimmäiset hakupaperit lähetin työnantajalle jo toukokuussa 2009 ennen tänne muuttamista. Työnantajan oli tarkoitus järjestää kortti minulle. En nyt ihan muista, miten koko ruljanssi meni, mutta viime syksynä sain jopa korvauksia CPAMilta (Ranskan kela) parista lääkärikäynnistä, mutta korttia tai sen edes sen hakemuskaavaketta ei kuulunut. Kyselin asiasta ensin sihteeriltämme useaan kertaan, mutta mitään ei tapahtunut. Kävin itse CPAMilla ja soitin sinne, mutta he eivät löytäneet tietojani koneelta. Syyskuussa sihteeri pyysi minua menemään uusien papereiden kanssa CPAMiin, koska hän ei itse enää osannut hoitaa asiaa. CPAMista sanottiin, että tilini on poistettu jostain syystä, tietenkin minulle ilmoittamatta, vaikka olin toimittanut heille kaikki vaaditut palkkakuitit yms. Tili piti siis tehdä uudestaan. Onneksi minulla oli mukana kaikki tarvittavat ja tarpeettomat paperit, mm. sähkölaskuja, palkkakuitteja ja avioliittotodistus, joka ei heille kelvannut, koska oli englanniksi. Pienen kiukkuitkukohtauksen jälkeen paperit saatiin jälleen liikkeelle.

CPAMissa käynnin jälkeen meni noin kuukausi ja sain Carte Vitale -hakemuspaperit. Sitten meni noin kuukausi kun vetkuttelun jälkeen sain hommattua itsestäni passikuvan automaatissa. Ja eilen sitten sain kortin. Saa nähdä, milloin uskallan mennä kysymään, ovatko lapseni ja mieheni merkitty korttiin. Onneksi se pitäisi selvitä apteekeissa olevilla lukulaitteilla. CPAMiin meno vaatii nykyään ison annoksen viitseliäisyyttä.

lauantai 29. toukokuuta 2010

Asunnonvaihto

Juuri kun aloimme tuntea olomme kotoisaksi tässä asunnossa, ja toivuimme vuodentakaisesta asunnonetsimisestä, tuli tarjolle (ehkä) parempi asunto.

Pomoni hallinnoi äitinsä entistä asuntoa, jossa työkaverini asuu miehensä kanssa. Kesäkuun lopussa he ovat muuttamassa Australiaan, joten asunto vapautuu. Pomoni mietti ensin asunnon vuokraamista turisteille, mutta päätyi pitkän mietinnän jälkeen vuokraamaan sen meille. Ja miksi asunto on nykyistä parempi? Ensinnäkin asunto sijaitsee ylimmässä kerroksessa, josta on upeat näkymät vuorille. Nykyisessä näköala on kadun toisella puolella sijaitsevan veturitallin betoniseinä ja ohikulkijat saattavat vilkuttaa meille, koska asuntoomme näkyy hyvin sisälle kadulta (tiedän kyllä, että verhotkin on keksitty). Toiseksi asunnossa on kolme makuuhuonetta, joten on sitten vierashuone tai miehelle toimistohuone. Mielelläni siirtäisin hänen toimistonsa (ja ruokailutilansa) pois meidän sängyltä. Siinä päällimmäiset syyt. Hinta on toki korkeampi isommassa, mutta excelöityämme uuden ja tämän asunnon huonot ja hyvät puolet, päädyimme isompaan, siitäkin huolimatta, että nykyinen asuntomme sai paremmat pisteet.

Suurin harmi on se, että nykyisessä asunnossa on kolmen kuukauden irtisanomisaika ja meidän ja pomon miettimiset veivät liikaa aikaa ja irtisanoimme asuntomme liian myöhään. Joudumme siis maksamaan vuokria vajaan kuukauden verran päällekkäin. Tämän voimme välttää vain, jos löydämme asuntoomme vuokralaisen. Eli jos tunnette jonkun asuntoa etsivän tai haluaisitte itse vuokrata 3h+k asunnon heinäkuun alusta, ilmoitelkaa. Tai jos haluaisitte vuokrata asuntomme heinäkuussa loma-asunnoksi, sekin käy. Uusi asunto on nimittäin kalustettu.

torstai 13. toukokuuta 2010

Verollepanoa osa 2

Viime perjantaina alussa menimme uudestaan verotoimistoon ilmoittamaan tulojamme, kuten oli käsketty. Portilla meille sanottiin, että tulkaa maanantaina uudelleen. Mies kuitenkin meni hakemaan leimaa paperiin, jolla todistaisi Suomen verottajalle, että maksaa veronsa Ranskaan. Ilman veroilmoitusta Ranskaan ei tietenkään sellaista paperia voi tehdä, joten hän sai varattua meille ajan maanantaille. Maanantaina menimme uudelleen ja meille oli varattu jopa englantia osaava tulkki.

Hiemanhan tuo oli monimutkaista, lähinnä siksi, että menimme naimisiin viime vuonna (vaikkakin Suomessa). Meidän piti yhteensä täyttää kolme veroilmoitusta. Molemmilta yhdet ennen naimisiinmenoa ja yksi yhteinen naimisiinmenon jälkeen. Ja verotädit lupasivat, ettei Suomen tuloja veroteta täällä (ja Suomen verokarhu lupasi pitää näppinsä erossa Ranskan tuloista, vaikka ne kiltisti Suomeen ilmoitinkin). No onpahan nyt ainakin oltu rehellisiä ja lainkuuliaisia Euroopan kansalaisia.

Verovirastossa oli todellakin varauduttu toukokuun ruuhkiin. Toimisto, jossa edellisellä kerralla kävimme, oli suljettu ja toiselle puolelle taloa oli avattu isommat tilat. Yhdessä huoneessa jaettiin vain lomakkeita ja iso alue oli varattu odotussaliksi. Joka puolella oli ihmisiä opastamassa, minne pitää mennä, ja tietenkin myös isoja kylttejä.

Verotoimiston pihalla oli kaistat kävelijöille. Luuletteko, että ranskalaiset niitä tottelivat?  

Verotoimistosta ei ollut vaikea löytää ulos.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Verollepantavaksi

Tänään viimeinkin sain aikaiseksi mennä verotoimistoon ilmoittautumaan Ranskan veronmaksajaksi. Luulin, että olen liikkeellä liian myöhään viime vuoden verotuksen osalta, mutta olinkin liian aikaisessa. Veroilmoituksen voi tehdä vasta toukokuussa, mutta se pitäisi tehdä kuitenkin ennen 5. päivä. Yritin kysellä, saisinko jonkinlaista paperia etukäteen täytettäväksi, mutta ne eivät olleet vielä tulleet. Pitää ilmeisesti varata toukokuussa kokonainen päivä verotoimistokäyntiin, voi olla jonkin verran porukkaa samaan aikaan asialla.

Taustaa sen verran, että Ranskassa palkasta ei pidätetä veroja, vaan jokainen maksaa ne itse. Ensimmäisenä vuonna pitää täyttää koko ilmoitus ja seuraavina vuosina jonkinlainen veroehdotus tulee suoraan kotiin, ja sitä voi jopa täydentää internetissä.

Mieheni on yrittäjä, joten kävimme myös verotoimiston yritysosastolla. Ensin meidät ohjattiin eri kerrokseen. Siellä pyysimme englanninkielistä palvelua ja pienen etsimisen jälkeen löytyi englantia osaava nuori mies. Hän opasti meidät toiseen toimistoon. Kun pyysimme taas englannintaitoista henkilöä, kesti taas aikansa, kunnes sama nuorimies tuli tulkkaamaan englanniksi. Keskustelu sujui hyvässä ymmärryksessä ja verovirkailijat olivat mukavia. Monesti onkin Ranskassa tullut sellainen olo, että valtion virkailijat ovat pienen ihmisen puolella valtion koukeroita vastaan.