Näytetään tekstit, joissa on tunniste lasten kanssa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lasten kanssa. Näytä kaikki tekstit

lauantai 23. lokakuuta 2010

Eze ja taas

Viime lauantaina kävimme kylässä, jolla on vaikeasti lausuttava nimi, Eze. Kerrottakoon ensin, että paikka koostuu kahdesta osasta. Merenrannalla on Eze-sur-mer, jonne pääsee helposti junalla, ja korkeammalla sijaitsee Eze village, jonne pääsee Nizzasta bussilla. Jos vahingossa menee merenranta-Ezeen, joutuu nousemaan noin tunnin verran mäkeä ylös.


Tällä kertaa kävimme Eze villagessa. Kimmokkeena vierailulle oli kylässä järjestettävät Gourmet-päivät. Lauantai-iltapäivä oli omistettu lapsille ja siksi sinne menimmekin italialaisen tuttavaperheen kanssa. Lasten gourmet-iltapäivä ei tehnyt kovin suurta vaikutusta. Isossa teltassa oli lapsille sokkomaistajaisia, marsipaanimuovailua, piirtämistä, sumopainia ilmapuvussa (varmaankin muistutuksena siitä, miten voi käydä, jos liikaa gourmeilee), piirtämistä ja kasvomaalausta musiikin pauhatessa kovalla. Kiertelimme myös pienessä ja vanhassa Ezen kylässä, joka oli ihan kaunis, mutta ei mitenkään ainutlaatuinen. Italialainen tuttavamme sanoikin, että Italia on täynnä tällaisia pikkukyliä.

 Ezen kylässä sijaitsee myös Bonon kesämökki. Mikäköhän se noista olisi?

Näimme kolmipyöräisen moottoripyörän.
Ezessä on myös viiden Michelin-tähden ravintola. Esim. Heineken 12e, kaviaari 18e gramma... Emme kuitenkaan gourmet-päivän päätteksi menneet tänne, vaan napostelimme tapahtuman päättyessä sokkomaistajaisista jääneitä herkkuja ja kävimme kylän ravintolassa syömässä hikiset paninit, kun illallista ei vielä tarjoiltu.

Ehkä tulemme Ezeen vielä uudestaankin. Nyt vierailu jäi melko lyhyeksi, koska bussia, jolla meidän oli tarkoitus mennä, ei tullut, ja jouduimme odottelemaan seuraavaa tunnin verran. Näkemättä jäi ainakin Ezen eksoottinen puutarha ja näköalapaikat.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Keidas keskellä Nizzaa

Usein olen valitellut, että ilman autoa on täällä Nizzassa vaikea päästä metsään. No eipä sitten ollutkaan, en vaan ollut mistään kuullut tästä keitaasta. Puolentoista kilometrin päässä kotoamme (eli yhtä kaukana kuin ranta) sijaitsee Estienne-d'Orvesin luonnonpuisto, joka on alhaalta ylös kukkulalle ulottuva luonnonvarainen puisto/metsä. Ylös pääsee joko kävelytietä tai rakennettuja polkuja pitkin. Nousu on aika huima, mutta ylhäältä avautuvat maisemat yli Nizzan korvaavat vaivannäön.

 Nizzan päällä kulkeva pikatie (näkyy keskellä kuvaa) näyttää hauskalta ylhäältä päin. Jotenkin näyttää kuin se olisi maantasossa, vaikka sijaitsee samalla korkeudella kuin asuntomme, joka on kuudennessa kerroksessa

Maisemat vetävät vertoja Nizzan perinteiseltä näköalapaikalta, Colline du chateaulta näkyville, onhan tämä kukkula Linnakukkulaa korkeammalla. Korsikan korkeinta huippuakin (jonka huhujen mukaan pitäisi näkyä Nizzaan asti) yritimme tähyillä ja arvelimme sen olevan kohdassa, jossa horisontti oli hiieman röpelöinen ja jonne Korsikan laiva oli matkalla.

Toinen ihana puoli paikassa oli hiljaisuus. Toki kaupungin melu kuului ylös asti, mutta se tuntui erilaiselta, kun ei itse ollut keskellä melua. Ylhäällä oli eväidensyöntipaikkoja, mutta ihmisiä vähän, ottaen huomioon, että oli kaunis sunnuntai-iltapäivä. Eikö silloin yleensä käydä perheen kanssa ulkoilemassa? Ehkä nizzalaiset olivat lähteneet autoillaan kauemmas vuorille. Siinä ehkä myös syy siihen, miksi en ole paikasta liiemmälti kuullut. Jos täällä halutaan luontoon, mennään autolla jonnekin jossa on vielä hiljaisempaa.

Ja vielä lapsinäkökulmaa. Kävelemään paljon tottunut nelivuotiaammekin jaksoi huipulle asti. Hyvillä rattaillakin sinne pääsee tietä pitkin, jos jaksaa työntää. Puistossa on myös aitaus, jossa on vuohia, kanoja ja kovaäänisiä hanhia. Puiston alaosassa on hyvä leikkipuisto, jossa on kiipeilytelineitä ja vehkeitä myös pienemmille lapsille.

Tänne kyllä tullaan uudestaan!

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Ranskaa kotona

A la maison on ne parle que francaise. Siis tänään sai kotona puhua vain ranskaa, määräsi tyttö, ja niin puhuttiin. Kaikki alkoi eilen, kun olimme uimassa ja yhtäkkiä tytär alkoi puhua ranskaksi kaiken sanottavansa: "Maman, c'est quoi, ca?", "Maman, c'est pour toi, ca", "C'est très gentil". Kaikki lauseet eivät ole ihan ymmärrettäviä ja lapsi puhuu itsestään sinä-muodossa, mutta olen kyllä ihan puulla päähän lyöty. Olin juuri kirjoittamassa blogiin, että koulu on loppunut ja että tytär kyllä tuntuu ymmärtävän ranskaa, mutta ei "puhua pulputa", niinkuin monet arvelivat tapahtuvan. No tapahtui niin kumminkin ja aikamoiseksi pulputukseksi tuota voi sanoa. Erityisen ranskalaiselta kuulostaa tyttären "Mais non, maman!" (No ei, äiti). Tänään keskustelu alkoi illallispöydässä ja jatkui iltasadun kautta nukkumaanmenoon asti. Jos yritin vaihtaa kieltä, tuli heti vaatimus puhua ranskaa. Tämä on minullekin parasta mahdollista harjoitusta, ja miehelle myös.

Lisäys 6.7. Kommentointi ei näy toimivan. Kommenttinne tulevat kyllä sähköpostiini, mutta eivät näy tässä

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Monaco

Kun viisi aikuista (joista yksi tukevasti raskaana), kaksi nelivuotiasta, yksi ehtiväinen kaksivuotias ja yksi imeväinen lähtevät junalla kolmien rattaiden kanssa Monacoon, ei luvassa ole kovin rentouttava päivä. Ai miksi?

a) Monacon juna-asema sijaitsee maan alla ja ulos on lukuisia eri poistumisreittejä, joiden nimet eivät satunnaiselle turistille kerro mitään. Jos lähtee ylöspäin, pääsee Monte-Carloon, josta on pitkä matka merimuseoon ja linnalle. Alas olisi sen sijaan oikea suunta, mutta järki sanoo, että jos on maan alla, vielä alempana voi olla vain parkkiluola.

b) Monaco on yhtä rinnettä koko kaupunki. Jos siis lähtee vahingossa ylöspäin juna-asemalla, on satamaan päästäkseen pakko tulla alas. Onneksi Monacoon on rakennettu paljon julkisia portaita ja hissejä, mutta kolmien lastenrattaiden kanssa ne eivät ole paras vaihtoehto. Jos sitten haluaa mennä merimuseoon, pitää taas nousta noin pilvenpiirtäjän verran ylöspäin.

c) Satamassa on toki mukava auringonpaisteessa ihailla luksusjahteja ja hienoja autoja, mutta ei lasten kanssa. Toisella puolella on kaiteeton satama-allas ja toisella autotie, eli heikkohermoisen äidin painajainen.

d) Merimuseo isoine akvaarioineen on melko kiva nähtävyys leikki-ikäisille. Pääsiäispäivänä paikka vaan on täynnä turisteja ja tarkkoja vartijoita, jotka tulevat kurtistelemaan kulmiaan, jos lapset juoksentelevat ympäriinsä.

Kaikesta huolimatta meillä oli mukavaa. Minusta on ihana viettää aikaa suomalaisten ystävieni kanssa ja tytär nautti suuresti suomenkielisestä lapsiseurasta.

Monacon Grand Prix -kisat ovat reilun kuukauden päästä. Valmistelut on aloitettu hyvissä ajoin.

Katsomoita on jo rakennettu.

 Tähän taitaa tulla varikko-alue

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Kevään tuoksua

Jo muutaman viikon ajan olen silloin tällöin haistanut kevään tuoksun, sen saman, jota haistaa Suomessa joskus maalis-huhtikuulla. Olen aina luullut, että se tulee sulavasta lumesta, mutta ilmeisesti sitten ei, koska sen tuntee täälläkin. En keksinyt muuta selitystä kuin että se tulee siitä, kun aurinko paistaa paikkaan, johon sen säteet eivät ole moneen kuukauteen yltäneet. 

Tänään oli ensimmäinen todellinen kevätpäivä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämpöä oli ainakin yli kymmenen astetta. Jonkin matkan päässä vuorilla näkyi silti vielä lunta.
 
Kuva otettu tänään maailmanpyörästä, johon tyttäremmekin viimein uskalsi. Sanoi vaan, että haluaa opetella tykkäämään maailmanpyörästä.

Keväästä huolimatta tyttärellä alkoi perjantaina kahden viikon talviloma. Perjantaina hän sai myös ensimmäisen koulutodistuksensa. Se oli kuusisivuinen A4-kokoinen vihkonen, joka oli täynnä erilaisia arviointikriteerejä, esimerkiksi tunnistaako lapsi oman nimensä kirjoitettuna tai erilaisia muotoja. Vihkoon on kai tarkoitus antaa kaikki arvioinnit kolmen vuoden aikana. Kaikkia kohtia ei ollut täytetty, mikä on ymmärrettävää, kun niitä oli lähemmäs sata. Arvioinnit oli annettu värikoodeilla, jotka olivat tietenkin sinistä ja vihreää, eli hyvin. Vapaamuotoisessa arvioinnissa tytärtä kehuttiin itsenäiseksi ja sanottiin, että hän on hyvin integroitunut luokkaan ja omaksuu nopeasti uutta kieltä. Olimme tietenkin ylpeitä tyttären hienosta todistuksesta! 

(Itsenäisyydessä on varjopuolensakin: Viime viikolla tyttäreltä oli tullut pissi housuun, mutta hän ei siitä mitään sanonut koulun aikuisille, kärsi vain märissä housuissa, vaikka koulussa olisi ollut varahousutkin. Kumma kyllä, kun ei aikuiset mitään huomanneet.)