Pitkä aika on kulunut viime kirjoituksesta, pahoitteluni siitä. Muut bloggaajat varmaan tuntevat ilmiön, että kun edellisestä bloggauksesta on kulunut kauan, kynnys seuraavan kirjoitukseen nousee. Varoitan, ettei tälläkään kertaa ole luvassa mitään huippujännittäviä paljastuksia.
Täällä Ranskassa olen innostunut kukkien kasvatuksesta. Tai no se lähti siitä, kun tämän asunnon edelliset asukkaat jättivät meille kasvinsa, ja saimme parvekkeen, jolla ei ole muuta virkaa kuin kasvien kasvatus. Täällä päin on kivaa myös se, että syksylläkin voi istuttaa parvekekukkia, jos se keväällä unohtui. Minä vaihdoin syksyllä toukkien syömät pelargoniat syklaameihin. Ostettaessa ne olivat tietenkin täynnä kukkia. Nyt muutaman kukan rinnalla näkyy paljon nuppuja.
Syksyllä ostin myös pieniä orvokkeja, jotka eivät nyt ole edustuskunnossa. Orvokit muistuttavat minua mummustani, joka oli innokas ja taitava kukkienkasvattaja.
Parvekkeella on vanha puusäleikkö, jonka takana kasvaa rahapuu seinän välistä. En tiedä, mistä se lannoituksensa ja vetensä saa. Tänä talvena on satanut niin paljon, että se on näemmä ruvennut oikein kukkimaan. Takana rosmariini.
Sisäkukkien suosikkini on orkidea, joka oli kesällä pari viikkoa taitamattomien hoidossa ja menetti nopeasti kukkansa. Nyt kukkia on taas tulossa. Edellisiltä omistajilta saatu orkidean hoito-ohje on jääpala kerran viikossa. Joskus olen heltynyt antamaan kaksi.
Loppuhuomautus: Jos jotain lukijaa kiinnostaa enemmän matkapuhelimet kuin kukat, ja hän on urhoollisesti päässyt näin pitkälle tässä tekstissä, todettakoon, että Nokian C7 matkapuhelimen kamera on ihan hyvä (katso ylläolevat kuvat) lukuunottamatta orkidean kuvausta.