S'il vous plait!

Eli jos se teitä miellyttää..
Tykkään ranskalaisesta kohteliaisuudesta, mutta unohdan sen usein itse. En tajua miksi minulle on niin vaikeaa lisätä leipäkaupassa sen "une bagutte" perään s'il vous plait. Aina oikein päätän etukäteen, että nyt kyllä sanon sen, mutta silti se ei vaan tule. Sehän on vielä niin helppo sanoakin verrattuna vaikka Au revoiriin, joka kyllä jo sujuu mainiosti.

Toinen vaikea tilanne minulle on, kun joku sanoo minulle Ca va? (=Mitä kuuluu? Ei: "haluaisitko espanjalaista kuohuviiniä"). Vastaan, että ca va (= hyvin menee) ja unohdan aina kysyä "Et toi?" (=entäs sinulle). Pelkäänkö olevani liian tungetteleva? Toivottavasti ranskalaiset panevat sen ulkomaalaisuuteni piikkiin eivätkä ajattele minun olevan töykeä. Vaikka niinhän se on joka puolella, että usein ihmiset saattavat luulla ujoa ihmistä töykeaksi. Esim. jos joku ei tervehdi, se voikin johtua siitä, ettei vaan uskalla.