Ranskalaisista osa I

Osa 1 otsikossa tarkoittaa sitä, että toivottavasti vielä myöhemminkin kirjoitan aiheesta lisää ja sitä että luultavasti näkemykseni muuttuvat ajan saatossa.

Ennakkokäsitykseni ranskalaisista ei ollut erityisen positiivinen. Ranskalaisten piti olla ylimielisiä tosikkoja. Kun kyselin eräältä tutuntutulta viime talvena mielipidettä labrasta, johon siis nyt olen päätynyt, hän kehui kaupunkia ja labraa, mutta ei halunnut tänne (olisi siis päässyt), syynä ranskalaiset, ranskan kieli (ja hedelmäkärpäset). Minua nyt ei mikään noista kolmesta erityisesti haitannut, joten täällä ollaan. Hiukan kuitenkin pelotti, miten tulen hiljaisena suomalaisena täällä toimeen.

Ja aiheeseen. Nykyinen mielikuvani ranskalaisista on hyvinkin positiivinen. Tykkään siitä, että täällä ollaan jotenkin koko ajan läsnä ihan tuntemattomillekin. Jos tönäistään vahingossa, pyydetään heti anteeksi, tai jos vaikka vain hipaistaan toista. Hymyjä jaellaan anteliaasti, varsinkin lapsille ja koirille. Kadulla saattaa tuntematonkin sanoa bonjour, jos katsoo vahingossa liian pitkään. Kerran tuli vastaan kadulla paloauto, jossa oli pillit päällä. Mieheni ja lapseni laittoivat kädet korvilleen, sillä seurauksella että palomiehet laittoivat pillit pois kohdallamme ja vilkuttivat meille. Suomessa yleensä käännetään katse pois ja ollaan kuin ei huomattaisikaan muita. Se minua erityisesti ärsyttää, kun itse uteliaana ihmisenä tarkkailen kovastikin ympäristöäni. Vaikka myönnetään kyllä, että osaan myös katsoa muualle, ettei tarvitsisi puuttua asiaan.

Täällä on muuten hyvä kirjoitus samasta teemasta. Paitsi että olen siis sitä mieltä, että ranskalaiset eivät ole niin etäisiä, mitä tulee tuntemattomien ihmisten huomiointiin. Joku saattaisi sanoa, että ulkokultaista kohteliaisuutta tuollainen yletön anteeksipyytely ja tervehtiminen, mutta minusta on kiva tulla kadullakin huomioiduksi, vaikka siinä ei olisikaan takana erityistä sydämellisyyttä minua kohtaan.

Ranskalaiset ratin takana onkin taas eri asia, mitä tulee muiden huomiointiin, mutta siitä ehkä joskus toiste.