Viime perjantaina olimme tyttären kanssa kotikulmilla ylittämässä katua suojatiellä, kun auto törmäsi meihin. Se peruutti väärinpäin yksisuuntaista katua. En oikein tiedä, oliko se juuri lähdössä parkista vai mitä. Jostain syystä en sitä huomannut. Auto kuitenkin törmäsi minuun vasemmalta ja rengaskin kävi jalkani päällä, ja kaaduin tyttären päälle. Nousimme nopeasti ylös ja autosta tuli nuori mies ja nainen auttamaan meitä. Tytär huusi kovasti ja suu oli ihan veressä. Nuori mies saattoi meidät läheiseen apteekkiin, jossa ensin annettiin tytölle jotain homeopaattisia rakeita suun turvotuksen estämiseksi, jotka tyttöni sylki pois. Haavat pyyhittiin ja meille annettiin vielä puhdistusvälineitä ja särkylääkettä kotiin mukaan. Kun kaikki näytti olevan suurin piirtein kunnossa, pyysimme päälleajajilta nimet ja osoitteet mahdollisia lääkärikäyntejä varten.
Lääkärillä jäi kuitenkin käymättä. Tyttärellä oli huuli ja hampaat kipeinä muutaman päivän ja syöminen oli vähän vaikeaa. Minulla oli jalkapöytä kipeänä muutaman päivän, mutta nyt alkaa olla jo kunnossa. Pahinta oli ehkä henkinen säikähdys, että enkö tosiaan osaa olla valppaana liikenteessä ja ajatus, että pahemminkin olisi voinut käydä.
Perjantaina sain ranskalaisen pankkikortin ja sen ansiosta sain lauantaina uuden kännykän (joka hieman helpotti jalkakipuani, kun sillä pääsee nettiin). Maanantaina kävimme katsomassa uudelleen yhtä hyvää asuntoa, mutta samaan aikaan sitä oli katsomassa joku ranskan valtion museotyöntekijä, joka on palvellut valtiota 22 vuotta, ja jonka mies on myös valtion virkamies. Arvannette varmaan, kumpi perhe sai asunnon.
Tänään taas toivo heräsi, kun kävimme katsomassa pientä kolmiota aivan työpaikkani lähellä. Pienuutta korvaa 25m2:n oma kattoterassi. Aika kuumaa kattoasunnossa oli, mutta asunto oli hyvässä kunnossa. Keittiö pitäisi kyllä kalustaa kokonaan, siellä oli vaan tiskipöytä ja hana. Asunto vapautuu vasta 29. päivä, kun nykyinen vuokrasopimuksemme loppuu 27. päivä. Eli paljon on miinuksia tässäkin, mutta välittäjä lupasi varata sen meille maanantaihin asti, jotta ehdimme hommata vaaditut paperit. Ihan mukaviksi ihmisiksi on suurin osa asunnonvälittäjistä täällä osoittautunut, vaikka aika moni on jättänyt soittamatta lupauksista huolimatta. Huomenna menemme vielä katsomaan kolme asuntoa.
Uskotko ihmeisiin?
1 vuosi sitten
Voimia etsintään. Kunhan alkuhankaluudet ovat ohi, nautitte varmasti olosta.
VastaaPoistaMiten Kepan suu nyt? Entä sun jalka? Kannattais varmaan näyttää kuitenkin jossain, että jää merkintä papereihin. Siltä varalta, jos myöhemmin samoissa vaivoissa ilmenee jotain.
Hui, tosi pelottavaa.
Marguetta