sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Nizzan karnevaalit

Perjantaina alkoivat kaksi viikkoa kestävät Nizzan karnevaalit (ranskaksi Carnaval). Tarkoituksena on kai juhlia katolisissa maissa paaston alkamista, eli samaa perua kuin suomalainen laskiainen. (Näin muuten jopa paikallisessa pikkumarketissa kermavaahdolla täytettyjä laskiaspullia.) Nizzan karnevaalit koostuvat lähinnä monta kertaa viikossa järjestetyistä kukkakulkueista ja karnevaalikulkueista. Teemana on tänä vuonna kestävä kehitys tai jotain sen suuntaista. Esimerkiksi tällainen kuva löytyy Place Massenan yhdeltä seinältä.
 
Tytärtäni kuva askarruttaa kovasti, koska sininen nainen on selvästikin syönyt maapallon.

Karnevaaleilla on kuningas ja kuningatar, jotka poltetaan juhlien lopuksi. Toivottavasti ovat edes valmistettu uusiomateriaaleista.
 
 
Eilen kävimme katselemassa kukkakulkuetta. Sisäänpääsy alueelle maksoi 10e henkilöltä ja enimmäkseen näki vain katsojien niskoja. Rahoille sai vastinetta myös pyydystämällä kukkaisnaisten heittämiä kukkia, jotka olivat enimmäkseen pirteän keltaisia mimosanoksia. Jotkut olivatkin selvästi hankkimassa tyttöystävilleen ja vaimoilleen näyttäviä kukkakimppuja Saint Valentinen päiväksi, täällä kun se on enimmäkseen rakastavaisten, eikä ystävien päivä.
 
  
  
  
Tyttären (ja minunkin) suosikki oli tämä lohikäärme



Sää ei oikein nyt suosi karnevaaleja. Lämpöä on alle kymmenen astetta ja taivas on pilvessä. Niinpä ihmiset lähtivät koteihinsa lämmittelemään, kun koko kulkue oli kiertänyt reittinsä kertaalleen. Sitten vasta mekin pääsimme näkemään kunnolla kaikki lintunaiset ja tanssijaneitoset.
 
Tämä onkin isäni ottama kuva, eli hänelle neitonen tässä vilkuttelee.
 
 
Lopuksi näytti tältä. Varsin näyttää kestävältä.

torstai 11. helmikuuta 2010

Sen siitä saa

kun kirjoittaa blogiinsa, että kevät on täällä.

 

Saa märät kengät ja lumiloskapallon päällensä, kun käy ottamassa kuvia työpaikan kattoterassilla. Ja saa iloisen mielen, kun katselee lumisotaa leikkiviä opiskelijoita yliopiston pihalla. Ja saa ihmetellä, miten isä pääsee lentokentältä keskustaan, kun teitä on suljettu ja bussit eivät kulje (no taksilla tietenkin, pitkän jonottamisen jälkeen.)

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Kevään tuoksua

Jo muutaman viikon ajan olen silloin tällöin haistanut kevään tuoksun, sen saman, jota haistaa Suomessa joskus maalis-huhtikuulla. Olen aina luullut, että se tulee sulavasta lumesta, mutta ilmeisesti sitten ei, koska sen tuntee täälläkin. En keksinyt muuta selitystä kuin että se tulee siitä, kun aurinko paistaa paikkaan, johon sen säteet eivät ole moneen kuukauteen yltäneet. 

Tänään oli ensimmäinen todellinen kevätpäivä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämpöä oli ainakin yli kymmenen astetta. Jonkin matkan päässä vuorilla näkyi silti vielä lunta.
 
Kuva otettu tänään maailmanpyörästä, johon tyttäremmekin viimein uskalsi. Sanoi vaan, että haluaa opetella tykkäämään maailmanpyörästä.

Keväästä huolimatta tyttärellä alkoi perjantaina kahden viikon talviloma. Perjantaina hän sai myös ensimmäisen koulutodistuksensa. Se oli kuusisivuinen A4-kokoinen vihkonen, joka oli täynnä erilaisia arviointikriteerejä, esimerkiksi tunnistaako lapsi oman nimensä kirjoitettuna tai erilaisia muotoja. Vihkoon on kai tarkoitus antaa kaikki arvioinnit kolmen vuoden aikana. Kaikkia kohtia ei ollut täytetty, mikä on ymmärrettävää, kun niitä oli lähemmäs sata. Arvioinnit oli annettu värikoodeilla, jotka olivat tietenkin sinistä ja vihreää, eli hyvin. Vapaamuotoisessa arvioinnissa tytärtä kehuttiin itsenäiseksi ja sanottiin, että hän on hyvin integroitunut luokkaan ja omaksuu nopeasti uutta kieltä. Olimme tietenkin ylpeitä tyttären hienosta todistuksesta! 

(Itsenäisyydessä on varjopuolensakin: Viime viikolla tyttäreltä oli tullut pissi housuun, mutta hän ei siitä mitään sanonut koulun aikuisille, kärsi vain märissä housuissa, vaikka koulussa olisi ollut varahousutkin. Kumma kyllä, kun ei aikuiset mitään huomanneet.)