tiistai 27. heinäkuuta 2010

Juoksua

Saatuani toukokuussa joululahjaksi uuden sykemittarin rupesin taas käymään lenkkeilemässä. Voisi kuvitella, että Nizzan rantabulevardi on mitä ihanteellisin lenkkeilypaikka, mutta minusta se ei ole. Onhan jalkakäytävä toki leveä ja ihana merituuli puhaltaa kasvoihin, mutta toisella puolella on vieressä iso, ainakin nelikaistainen erittäin suosittu autotie. Oikeasti Nizzasta on vaikea löytää kivoja juoksupaikkoja ja täällä harva juoksee. Rantabulevardia lukuunottamatta kaikkialla on mäkiä, eikä missään isoja puistoja, joissa voisi juosta pitempää matkaa. Jalkakäytävät ovat kapeita, eikä kaupungin laidoilla kukkuloilla niitä ole ollenkaan. Eli juokseminen täällä vaatii hyvää motivaatiota.

Juoksumotivaatiota parantamaan työkaverini perusti laitoksellemme juoksuklubin. Joka tiistai-ilta ajamme autolla yhdelle kukkuloista, jossa on 1,7 kilometrin pituinen hiekkatie ja hienot maisemat merelle asti. Hieman huvittavaa on, että tämä kuoppainen, valaisematon tienpätkä on Nizzan ainoita juoksuratoja ja siis myös täynnä juoksijoita. Tätä pientä tietä sitten juostaan edestakaisin. Ilmeisesti se sitten pidemmän päälle käy tylsäksi, kun tänäänkin sain kaksi kommenttia vierailta miehiltä hitaasta "juoksu"tyylistäni. Toinen sanoi: "Il faut courir!" ja toinen: "accelez!".

Juoksuklubi sinänsä on hyvä idea. Muiden seurassa tulee helpommin lähdettyä lenkille ja minulla tulee myöskin juostua kovempaa. Tulee vaan ikävä Helsingin harvaan kokoontunutta juoksuklubiamme, joka pääsi ilman autoa juoksemaan Seurasaaren kauniisiin maisemiin...

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Älä kolhi vuokra-autoa!

Lauantaina pääsimme muuttamaan uuteen kotiin. Noin viikon ajan ennen muuttoa pakkasimme, stressasimme ja kiistelimme, kumpi joutuu ajamaan muuttoautoa. Tavaraa oli kertynyt vuoden aikana ihmeellisen paljon. Vuosi sitten tänne muuttaessamme meillä oli noin kolme matkalaukullista tavaraa, nyt tarvittiin muuttoon pakettiauto ja neljä apulaista. Muutto sujui hyvin, lukuun ottamatta kolhua jonkun vieraan autossa. Se syntyi, kun mieheni, joka ei ole ennen ajanut pakettiautoa, kolhaisi kääntyessään tien risteykseen (väärin) parkkeerattua autoa. Seurauksena oli auton vuokrauksessa annetun 900 euron takuun menetys, joka kirpaisee aika lailla. Opetuksena oli: Jos kolhit vuokra-autoa, kolhi sitten kunnolla, jos jostain syystä tekee mieli ajaa romurallia. Sama 900e menee niin pikkunaarmusta kuin isommastakin vauriosta.

Uusi asunto on tuntunut kivalta. Tilaa on paljon, vaikka aika paljon on myös kalusteita, koska asunto oli kalustettu ja halusimme silti tuoda tänne myös omiamme. Jotenkin myös arveluttaa ruveta myymään jääkaappia ja astianpesukonetta, jos jostain syystä joutuisi vielä vaihtamaan asuntoa. Toivottavasti ei, koska nyt tämä tuntuu meille hyvältä. Ai niin, ja tervetuloa kylään! Nyt meillä on vierashuonekin.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Ranskaa kotona

A la maison on ne parle que francaise. Siis tänään sai kotona puhua vain ranskaa, määräsi tyttö, ja niin puhuttiin. Kaikki alkoi eilen, kun olimme uimassa ja yhtäkkiä tytär alkoi puhua ranskaksi kaiken sanottavansa: "Maman, c'est quoi, ca?", "Maman, c'est pour toi, ca", "C'est très gentil". Kaikki lauseet eivät ole ihan ymmärrettäviä ja lapsi puhuu itsestään sinä-muodossa, mutta olen kyllä ihan puulla päähän lyöty. Olin juuri kirjoittamassa blogiin, että koulu on loppunut ja että tytär kyllä tuntuu ymmärtävän ranskaa, mutta ei "puhua pulputa", niinkuin monet arvelivat tapahtuvan. No tapahtui niin kumminkin ja aikamoiseksi pulputukseksi tuota voi sanoa. Erityisen ranskalaiselta kuulostaa tyttären "Mais non, maman!" (No ei, äiti). Tänään keskustelu alkoi illallispöydässä ja jatkui iltasadun kautta nukkumaanmenoon asti. Jos yritin vaihtaa kieltä, tuli heti vaatimus puhua ranskaa. Tämä on minullekin parasta mahdollista harjoitusta, ja miehelle myös.

Lisäys 6.7. Kommentointi ei näy toimivan. Kommenttinne tulevat kyllä sähköpostiini, mutta eivät näy tässä