Saatuani toukokuussa joululahjaksi uuden sykemittarin rupesin taas käymään lenkkeilemässä. Voisi kuvitella, että Nizzan rantabulevardi on mitä ihanteellisin lenkkeilypaikka, mutta minusta se ei ole. Onhan jalkakäytävä toki leveä ja ihana merituuli puhaltaa kasvoihin, mutta toisella puolella on vieressä iso, ainakin nelikaistainen erittäin suosittu autotie. Oikeasti Nizzasta on vaikea löytää kivoja juoksupaikkoja ja täällä harva juoksee. Rantabulevardia lukuunottamatta kaikkialla on mäkiä, eikä missään isoja puistoja, joissa voisi juosta pitempää matkaa. Jalkakäytävät ovat kapeita, eikä kaupungin laidoilla kukkuloilla niitä ole ollenkaan. Eli juokseminen täällä vaatii hyvää motivaatiota.
Juoksumotivaatiota parantamaan työkaverini perusti laitoksellemme juoksuklubin. Joka tiistai-ilta ajamme autolla yhdelle kukkuloista, jossa on 1,7 kilometrin pituinen hiekkatie ja hienot maisemat merelle asti. Hieman huvittavaa on, että tämä kuoppainen, valaisematon tienpätkä on Nizzan ainoita juoksuratoja ja siis myös täynnä juoksijoita. Tätä pientä tietä sitten juostaan edestakaisin. Ilmeisesti se sitten pidemmän päälle käy tylsäksi, kun tänäänkin sain kaksi kommenttia vierailta miehiltä hitaasta "juoksu"tyylistäni. Toinen sanoi: "Il faut courir!" ja toinen: "accelez!".
Juoksuklubi sinänsä on hyvä idea. Muiden seurassa tulee helpommin lähdettyä lenkille ja minulla tulee myöskin juostua kovempaa. Tulee vaan ikävä Helsingin harvaan kokoontunutta juoksuklubiamme, joka pääsi ilman autoa juoksemaan Seurasaaren kauniisiin maisemiin...
Uskotko ihmeisiin?
1 vuosi sitten