Näytetään tekstit, joissa on tunniste ravintola-arviot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ravintola-arviot. Näytä kaikki tekstit

lauantai 25. syyskuuta 2010

Italialaista Nizzassa

Italialaista ruokaa ei ole vaikea löytää Nizzassa, joka sijaitsee noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Italiasta. Yleensä se vaan tarkoittaa pizzaa ja pastaa. Kelvollinen pizza-pasta paikka on esim. rue de la Préfecturella vanhassa kaupungissa sijaitseva Pasta Basta, jossa kannattaa ottaa valmis menu tai esim. pastiksessa liekitettyjä jättikatkarapuja pastan kera.

Mutta jos haluaa syödä vähän parempaa italialaista ruokaa, kannattaa käydä La Vogliassa tai Favolassa, jotka molemmat sijaitsevat Cours Saleyan kulmalla ja kuuluvat samalle omistajalle. Alkupalaksi kuuluu ehdottomasti ottaa antipastilautanen, josta riittää syötävää varmaan noin neljälle, mutta kahdestaankin sen kyllä jaksaa syödä. Oletan, että lautasen sisältö vaihtelee jonkin verran, mutta tänään siinä oli ainakin erilaisia ja eritavoin valmistettuja vihanneksia, sieniä, mereneläviä, leikkeleitä, juustoja ja salaattia. Varmasti löytyy jotain kaikkien makuun, minusta kaikki lautasella oli hyvää (jopa mustekala, josta olen täällä oppinut tykkäämään). 

Pääruuaksi oli tarjolla tietenkin pizzaa ja pastaa. Itse emme niitä ottaneet, mutta naapuripöytiä vakoiltuamme totesimme annokset suuriksi ja herkullisen näköisiksi. Mies otti Voglian salaatin, jossa oli lähinnä iso määrä ilmakuivattua kinkkua, melonia, mozzarellaa ja salaattia (sisältäen eri lajeja salaattia.) Minä otin lampaankyljyksiä artisokalla, ja oli kyllä herkullista. Liha oli todella mureaa ja öljyssä lillutettu artisokka "kevensi" annosta. Tyttärelle riitti herkkupalat alkuruuasta ja lautasellinen ranskalaisia.

Jälkiruoka oli taas kokemus. Mies otti sitruunajäätelöä vodkalla, joka oli raikkaampi vaihtoehto. Minä ja tytär otimme kolmen suklaan moussen, josta sanottiin ruokalistalla, että "vous jamais vu". No ei ollut nähty. Mousse tuli noin puolentoista litran kulhossa ja sitä oli ainakin puoli litraa, eikä se ollut edes niin ilmavaa kuin yleensä. Luonnollisesti annos tuotiin tyttären eteen ja naapuripöytäläiset katsoivat meitä naureskellen. No eihän siitä jaksanut mitenkään syödä kuin kolmanneksen, vaikka se tosi hyvää olikin.



Ja mitäs vielä. Enemmän sai ruuasta maksaa kuin useimmissa ravintoloissa, mutta hinta-määrä-laatu-suhde oli kohdallaan. Palvelu oli ystävällistä ja vähäeleistä - sopii suomalaisille. Tännekin tullaan uudelleen!

lauantai 22. toukokuuta 2010

Merenherkkuja Nizzassa

Ajattelin nyt avartaa tämän blogin maailmaa ja alkaa kirjoittaa myös muistiinpanoja Nizzan ravintoloista. Mihin kannattaa mennä ja mihin ei. Käymme kuitenkin ainakin kerran viikossa ulkona syömässä ja tykkäämme kokeilla erilaisia paikkoja. Erityistä kirjoitettavaa ei aiheesta vaan ole ennen oikein ollut, koska täällä ravintolat muistuttavat toisiaan, pizzaa ja pastaa lähinnä. Tänään kuitenkin kävimme maininnan arvoisessa paikassa, Le Café de Turin, eli Torinon kahvila.

Paikka sijaitsee Garibaldin aukion laidalla ja koostuu kolmesta paikasta, joissa on osittain sama ruokalista. Kaikista kuitenkin saa ostereita, simpukoita, mustekalaa ja muita mereneläviä. Me kävimme lounasaikaan pienimmässä paikassa, Turinissimossa. Siellä oli tarjolla ruokalistalla olevien äyriäisten lisäksi muutama salaatti, pasta ja pääruoka. Kaikki sisälsivät äyriäisiä tai kalaa, joten kala- tai äyriäisallergisille paikka ei oikein sovi. Lapselle ei myöskään löytynyt oikein muuta kuin ranskalaisia.

Mies tilasi Salade de fruits de merin eli merellisen salaatin. Se maksoi vain 8 euroa ja oli miehen mielestä ehkä paras merisalaatti, jonka on Nizzassa syönyt. Minä tilasin tylsästi Saumon au poireau (18e), lohta purjokastikkeessa, vaikka nähdessäni naapuripöydän simpukkapastan kaduin heti tilaustani. No ei kuitenkaan tarvinnut katua. Lohi oli hyvin paistettu, eikä ollut liian kuivaa. Kermainen purjokastike oli herkullista, samoin kuin lisukkeena olevat öljyiset, yrttiset paistetut perunat. Perunat kelpasivat hyvin tyttärellenikin, olivat kuulemma yhtä hyviä kuin ranskikset. Annostani piristi myös pieni lisukesalaatti, jollaisia aika harvoin näkee täällä.

Ruoka oli todellakin hintansa veroista. Jos haluaa Nizzassa syödä mereneläviä, kannattaa mennä tänne. Simpukoita ja ostereita saa Nizzassa monesta paikasta, mutta täältä sai muutakin ja laatu vaikutti hyvältä. Toisaalta jos haluaa mereneläviä vain alkupalaksi ja muuten syödä esim. lihaa, kannatta valita vaikka joku Cours Saleyan turistipaikoista. Helatorstaina tosin testasimme siellä sijaitsevan Le Grand bleun, jonka ruoka oli vain keskinkertaista. Hyvää siellä oli menu, jonka alkupalaksi sai ostereita, mutta muuten perusruokaa. No sinne emme kuitenkaan mene toiste, kun taas Café de Turinin voimme viedä vieraat, jotka haluavat merenherkkuja.