keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Jumissa Nizzassa

Edellisen postauksen vieraat pääsivät kotiin, mutta viime viikon maanantaina tulivat vieraiksi siskoni perheineen ja täällä he ovat edelleen. Heidän piti päästä kotiin maanantaina, mutta sattuneesta syystä lento peruttiin. Ja myös huominen suora lento. Seuraava yritys olisi lauantaina.

No, mikäpä heidän on täällä ollessa, lämmössä ja auringonpaisteessa. Toisaalta on hieman stressaavaa koko ajan kytätä lentoyhtiön ja Finavian tiedotuksia. Hieman myös pelottaa se, että tyttäremme sairastui viime lauantaina vesirokkoon, joka helposti tarttuvana tautina puhkeaa todennäköisesti myös 7-kuukautiselle sisarenpojalleni. Vesirokossa ei saa lentää. Siksi olisi hyvä saada porukka Suomeen ennen näppylöitä. Tytär on päässyt vesirokon kanssa helpolla - näppylöitä on kohtalaisen vähän, eikä kuumetta ollenkaan (panee miettimään, että onkohan tuo edes vesirokko).

Siitä voin kyllä kiittää Eyjafjallajökullia, että saimme sairaalle lapselle hoitajat. Koulusta pitää olla vähintään viikko pois, tai kunnes näppylät ovat hävinneet.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Monaco

Kun viisi aikuista (joista yksi tukevasti raskaana), kaksi nelivuotiasta, yksi ehtiväinen kaksivuotias ja yksi imeväinen lähtevät junalla kolmien rattaiden kanssa Monacoon, ei luvassa ole kovin rentouttava päivä. Ai miksi?

a) Monacon juna-asema sijaitsee maan alla ja ulos on lukuisia eri poistumisreittejä, joiden nimet eivät satunnaiselle turistille kerro mitään. Jos lähtee ylöspäin, pääsee Monte-Carloon, josta on pitkä matka merimuseoon ja linnalle. Alas olisi sen sijaan oikea suunta, mutta järki sanoo, että jos on maan alla, vielä alempana voi olla vain parkkiluola.

b) Monaco on yhtä rinnettä koko kaupunki. Jos siis lähtee vahingossa ylöspäin juna-asemalla, on satamaan päästäkseen pakko tulla alas. Onneksi Monacoon on rakennettu paljon julkisia portaita ja hissejä, mutta kolmien lastenrattaiden kanssa ne eivät ole paras vaihtoehto. Jos sitten haluaa mennä merimuseoon, pitää taas nousta noin pilvenpiirtäjän verran ylöspäin.

c) Satamassa on toki mukava auringonpaisteessa ihailla luksusjahteja ja hienoja autoja, mutta ei lasten kanssa. Toisella puolella on kaiteeton satama-allas ja toisella autotie, eli heikkohermoisen äidin painajainen.

d) Merimuseo isoine akvaarioineen on melko kiva nähtävyys leikki-ikäisille. Pääsiäispäivänä paikka vaan on täynnä turisteja ja tarkkoja vartijoita, jotka tulevat kurtistelemaan kulmiaan, jos lapset juoksentelevat ympäriinsä.

Kaikesta huolimatta meillä oli mukavaa. Minusta on ihana viettää aikaa suomalaisten ystävieni kanssa ja tytär nautti suuresti suomenkielisestä lapsiseurasta.

Monacon Grand Prix -kisat ovat reilun kuukauden päästä. Valmistelut on aloitettu hyvissä ajoin.

Katsomoita on jo rakennettu.

 Tähän taitaa tulla varikko-alue

perjantai 2. huhtikuuta 2010

C'est la vie (et la mort)

Työpaikalla kuoli eilen eräs mies. Hän työskenteli eri kerroksessa, joten en häntä tuntenut. Jonkun kerran sanoin bonjour, kun satuin samaan hissiin. Laitoksen syysjuhlissa näin, kun hän kaatui tuosta vaan. Joku sanoi, että hänellä oli ollut jotain terveysongelmia.

Eihän se tietenkään ole kummallista, että yli kuusikymppinen mies kuolee sydänkohtaukseen. Hieman kummallista sen sijaan oli, että eilen oli hänen viimeinen päivä töissään ennen eläkkeelle lähtöä ja hän kuoli juuri lähtiessään viimeistä kertaa kotiin.

Tulee mieleen, että mies oli yksinäinen ja työ oli pääasia hänen elämässään. Kuulin, että hän olisi päässyt eläkkeelle jo vuosia aikaisemmin, mutta hän halusi vielä jatkaa. Ja sitten kun ei enää tarvita, kuolema vie.