perjantai 26. marraskuuta 2010

Asuntoasioita

Nykyinen asunto ei ole mikään huippulukaali, vaikka ylimmässä kerroksessa sijaitseekin. Viime aikoina on ollut kaikenlaista häiriötä.

Ensin tuli kylmät säät. Kuten viime vuonna, lämmöt tulivat pattereihin liian myöhään ja palelimme kunnolla pari päivää, ennen kuin tajusimme, että odotellessamme voimme lämmittää asuntoa ilmastointilaitteella. Kun vesi viimein saatiin pattereihin, tuli lisää hankaluuksia. Patterit lirisevät ja lorisevat ja välillä yskivätkin kovaäänisesti. Siksi niitä pitää ilmata päivittäin, mikä ei välttämättä edes auta. Huoltomiehetkin on niitä käynyt ihmettelemässä ja vaihtoivat pari katolle menevää ilmausputkea, joista toinen tulee alakerrasta.

Siitä päästäänkiin luontevasti toiseen asiaan, alakertaan. Siellä vaihtui omistaja, ja uusi omistaja remontoi asunnon huolella. Seiniä on kaadettu ja melkoista mekkalaa pidetty. Tosin se ei minua ole haitannut, kun olen päivät töissä. Lisäksi täällä rakennustyöläisten työpäivä alkaa vasta kahdeksalta, eikä aikaisemmin, niin kuin Suomessa usein. Miksi ne muuten Suomessa aloittaa jo seitsemältä?

Ja viimeiseen seikkaan. Tänä syksynä täällä on satanut harvinaisen usein (1-2 päivää viikossa) ja paljon. Muutama viikko sitten satoi niin, että vettä tuli katon läpi hissikuiluun. Hissihän tietenkin meni rikki. Se tarkoitti sitä, että työpäivän jälkeen jouduin kantamaan kauppakassia seitsemänteen kerrokseen. Onneksi nelivuotiaamme ei ollut moksiskaan moisesta kiipeämisestä. Hissin korjaamiseen menikin sitten kolmisen viikkoa.

Ei varmaan olla Nizzan ainoita asukkaita, joille sateet tietävät ongelmia. Täällä yleensä sataa niin harvoin, että mahdollisia halkeamia rakenteissa ei vaan huomata.

torstai 4. marraskuuta 2010

Lapsena

 
Näihin en ole ennen vastaillut, mutta kun kerrankin sain oikein kutsun Airellelta, niin pitäähän sitä kokeilla.
 
1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen ”Mikä sinusta tulee isona? ”
- Mieleeni tulee ainakin poliisi, talonmies ja kioskinmyyjä. Vähän vanhempana sitten lääkäri. Enpä tainnut tietää mitään sellaisesta ammatista kuin tutkija.

2. Mistä sarjakuvista pidit eniten?
- Mummulassa serkkujen luona luettiin Aku Ankkaa, kun sitä ei saanut kotona lukea. Asterixit, Tintit ja Lucky Luketkin on kyllä tullut luettua.

3. Lempileikkejäsi
- Huonosti muistan lapsuuttani, mutta mieleeni on jäänyt Miss Maailma -leikki, jossa minut kruunattiin voittajaksi isompien tyttöjen askartelemalla hienolla kruunulla. Edustin Intiaa, koska minulla oli rupi otsassa. Jotkut tytöt väittivät minun voittaneen siksi, että olisin muuten ruvennut itkemään.
 
4. Parhaat synttärisi ja miksi?
- Oikeasti en muista yhtiäkään synttäreitä, ainoastaan pari niistä otettua kuvaa. 
 
5. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
- Hypätä laskuvarjolla ja osata soittaa pianoa. No ehtiihän sitä.

6. Ensimmäinen lempiurheilulajisi 
- En nyt tiedä, onko se mitenkään lempi-, mutta uinti. Sain jopa kultamitalin jossain piirimestaruuskilpailussa, kun voitin 25m selkäuinnissa. Olin ainoa osaanottaja, enkä voinut osallistua 50m uintiin, koska en osannut tehdä käännöstä.
 
7. Ensimmäinen musiikki-idolisi
- Olin esikoulussa, kun Jonna (Tervomaa) oli ihan paras. Sitten tuli Dingo.
 
8. Paras joulu- tai muu lahjasi
- Lapsuudesta tulee vaan mieleeni kampauspää, jolle tehtin kampauksia ja meikkejä. Ja ensimmäinen (ja olikohan myös ainoa) Barbie-nukkeni, jolla oli hienot vaaleanpunaiset vaatteet.
 
Ja laitetaan viesti eteenpäin Njallalle, josta ei pitkään aikaan ole kuulunut mitään.
 

lauantai 23. lokakuuta 2010

Eze ja taas

Viime lauantaina kävimme kylässä, jolla on vaikeasti lausuttava nimi, Eze. Kerrottakoon ensin, että paikka koostuu kahdesta osasta. Merenrannalla on Eze-sur-mer, jonne pääsee helposti junalla, ja korkeammalla sijaitsee Eze village, jonne pääsee Nizzasta bussilla. Jos vahingossa menee merenranta-Ezeen, joutuu nousemaan noin tunnin verran mäkeä ylös.


Tällä kertaa kävimme Eze villagessa. Kimmokkeena vierailulle oli kylässä järjestettävät Gourmet-päivät. Lauantai-iltapäivä oli omistettu lapsille ja siksi sinne menimmekin italialaisen tuttavaperheen kanssa. Lasten gourmet-iltapäivä ei tehnyt kovin suurta vaikutusta. Isossa teltassa oli lapsille sokkomaistajaisia, marsipaanimuovailua, piirtämistä, sumopainia ilmapuvussa (varmaankin muistutuksena siitä, miten voi käydä, jos liikaa gourmeilee), piirtämistä ja kasvomaalausta musiikin pauhatessa kovalla. Kiertelimme myös pienessä ja vanhassa Ezen kylässä, joka oli ihan kaunis, mutta ei mitenkään ainutlaatuinen. Italialainen tuttavamme sanoikin, että Italia on täynnä tällaisia pikkukyliä.

 Ezen kylässä sijaitsee myös Bonon kesämökki. Mikäköhän se noista olisi?

Näimme kolmipyöräisen moottoripyörän.
Ezessä on myös viiden Michelin-tähden ravintola. Esim. Heineken 12e, kaviaari 18e gramma... Emme kuitenkaan gourmet-päivän päätteksi menneet tänne, vaan napostelimme tapahtuman päättyessä sokkomaistajaisista jääneitä herkkuja ja kävimme kylän ravintolassa syömässä hikiset paninit, kun illallista ei vielä tarjoiltu.

Ehkä tulemme Ezeen vielä uudestaankin. Nyt vierailu jäi melko lyhyeksi, koska bussia, jolla meidän oli tarkoitus mennä, ei tullut, ja jouduimme odottelemaan seuraavaa tunnin verran. Näkemättä jäi ainakin Ezen eksoottinen puutarha ja näköalapaikat.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Härveleitä

Ranskalaisten sähkölaiteinnostus taitaa näkyä ruuanlaittovehkeissä. Tällaisen listan sain, kun selasin ranskalaisen super (vai liekö hyper-) markettiketjun gourmetpäivien kataloogia. Jätin pois listasta kaikki perussekoittajat ja sellaiset, mitä ihmisillä yleensä on. Ja nämä laitteet ovat siis itsenäisiä vehkeitä, eli ei tarvitse hellaa tai uunia.

jugurttikone
leipäkone
höyrykeitin (olen kuullut, että täällä käytetään usein myös vauvanruuantekolaitteita. Liekö sama vehje?)
raclettegrilli
lettupaistin
vohvelirauta
vakuumikone
termoblenderi (tällä voi siis lämmittää ja sekoittaa esim. kasvissosekeittoja)
mehulinko
sitruspuristin
tajinekeitin
riisikeitin
multikeitin
vokkipaistin
fonduekeitin
pizzapaistin
lihamylly (ei sähköinen)
pastakone
myslipatukkakone!
rasvakeitin ilman rasvaa (ruokalusikallinen öljyä kahteen kiloon ranskalaisia)
olutannostelija
shamppanjajäähdytin

Meilläkin voisi olla tarvetta tuollaisille keittimille, kun sähkölevyjä on vain kaksi ja uuni tuollainen pieni yhdistetty mikro-grilli-kiertoilmauuni, mikä lienee yleistä täälläpäin. Paitsi että ei ne lisälaitteet mihinkään mahtuisi, enkä kyllä oikeasti sellaisiin viitsisi rahoja tuhlata.

lauantai 25. syyskuuta 2010

Italialaista Nizzassa

Italialaista ruokaa ei ole vaikea löytää Nizzassa, joka sijaitsee noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Italiasta. Yleensä se vaan tarkoittaa pizzaa ja pastaa. Kelvollinen pizza-pasta paikka on esim. rue de la Préfecturella vanhassa kaupungissa sijaitseva Pasta Basta, jossa kannattaa ottaa valmis menu tai esim. pastiksessa liekitettyjä jättikatkarapuja pastan kera.

Mutta jos haluaa syödä vähän parempaa italialaista ruokaa, kannattaa käydä La Vogliassa tai Favolassa, jotka molemmat sijaitsevat Cours Saleyan kulmalla ja kuuluvat samalle omistajalle. Alkupalaksi kuuluu ehdottomasti ottaa antipastilautanen, josta riittää syötävää varmaan noin neljälle, mutta kahdestaankin sen kyllä jaksaa syödä. Oletan, että lautasen sisältö vaihtelee jonkin verran, mutta tänään siinä oli ainakin erilaisia ja eritavoin valmistettuja vihanneksia, sieniä, mereneläviä, leikkeleitä, juustoja ja salaattia. Varmasti löytyy jotain kaikkien makuun, minusta kaikki lautasella oli hyvää (jopa mustekala, josta olen täällä oppinut tykkäämään). 

Pääruuaksi oli tarjolla tietenkin pizzaa ja pastaa. Itse emme niitä ottaneet, mutta naapuripöytiä vakoiltuamme totesimme annokset suuriksi ja herkullisen näköisiksi. Mies otti Voglian salaatin, jossa oli lähinnä iso määrä ilmakuivattua kinkkua, melonia, mozzarellaa ja salaattia (sisältäen eri lajeja salaattia.) Minä otin lampaankyljyksiä artisokalla, ja oli kyllä herkullista. Liha oli todella mureaa ja öljyssä lillutettu artisokka "kevensi" annosta. Tyttärelle riitti herkkupalat alkuruuasta ja lautasellinen ranskalaisia.

Jälkiruoka oli taas kokemus. Mies otti sitruunajäätelöä vodkalla, joka oli raikkaampi vaihtoehto. Minä ja tytär otimme kolmen suklaan moussen, josta sanottiin ruokalistalla, että "vous jamais vu". No ei ollut nähty. Mousse tuli noin puolentoista litran kulhossa ja sitä oli ainakin puoli litraa, eikä se ollut edes niin ilmavaa kuin yleensä. Luonnollisesti annos tuotiin tyttären eteen ja naapuripöytäläiset katsoivat meitä naureskellen. No eihän siitä jaksanut mitenkään syödä kuin kolmanneksen, vaikka se tosi hyvää olikin.



Ja mitäs vielä. Enemmän sai ruuasta maksaa kuin useimmissa ravintoloissa, mutta hinta-määrä-laatu-suhde oli kohdallaan. Palvelu oli ystävällistä ja vähäeleistä - sopii suomalaisille. Tännekin tullaan uudelleen!

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Keidas keskellä Nizzaa

Usein olen valitellut, että ilman autoa on täällä Nizzassa vaikea päästä metsään. No eipä sitten ollutkaan, en vaan ollut mistään kuullut tästä keitaasta. Puolentoista kilometrin päässä kotoamme (eli yhtä kaukana kuin ranta) sijaitsee Estienne-d'Orvesin luonnonpuisto, joka on alhaalta ylös kukkulalle ulottuva luonnonvarainen puisto/metsä. Ylös pääsee joko kävelytietä tai rakennettuja polkuja pitkin. Nousu on aika huima, mutta ylhäältä avautuvat maisemat yli Nizzan korvaavat vaivannäön.

 Nizzan päällä kulkeva pikatie (näkyy keskellä kuvaa) näyttää hauskalta ylhäältä päin. Jotenkin näyttää kuin se olisi maantasossa, vaikka sijaitsee samalla korkeudella kuin asuntomme, joka on kuudennessa kerroksessa

Maisemat vetävät vertoja Nizzan perinteiseltä näköalapaikalta, Colline du chateaulta näkyville, onhan tämä kukkula Linnakukkulaa korkeammalla. Korsikan korkeinta huippuakin (jonka huhujen mukaan pitäisi näkyä Nizzaan asti) yritimme tähyillä ja arvelimme sen olevan kohdassa, jossa horisontti oli hiieman röpelöinen ja jonne Korsikan laiva oli matkalla.

Toinen ihana puoli paikassa oli hiljaisuus. Toki kaupungin melu kuului ylös asti, mutta se tuntui erilaiselta, kun ei itse ollut keskellä melua. Ylhäällä oli eväidensyöntipaikkoja, mutta ihmisiä vähän, ottaen huomioon, että oli kaunis sunnuntai-iltapäivä. Eikö silloin yleensä käydä perheen kanssa ulkoilemassa? Ehkä nizzalaiset olivat lähteneet autoillaan kauemmas vuorille. Siinä ehkä myös syy siihen, miksi en ole paikasta liiemmälti kuullut. Jos täällä halutaan luontoon, mennään autolla jonnekin jossa on vielä hiljaisempaa.

Ja vielä lapsinäkökulmaa. Kävelemään paljon tottunut nelivuotiaammekin jaksoi huipulle asti. Hyvillä rattaillakin sinne pääsee tietä pitkin, jos jaksaa työntää. Puistossa on myös aitaus, jossa on vuohia, kanoja ja kovaäänisiä hanhia. Puiston alaosassa on hyvä leikkipuisto, jossa on kiipeilytelineitä ja vehkeitä myös pienemmille lapsille.

Tänne kyllä tullaan uudestaan!

lauantai 4. syyskuuta 2010

Paluu arkeen

Viime viikolla minulla ja tyttärellä loppui lomat. Mies lomaili heinäkuun tyttären kanssa ja minä elokuun. Kolme viikkoa elokuusta vietimme Suomesta nauttien. Melkoista matkustamista se taas oli, olimme yötä yhteensä kahdeksassa eri paikassa. Mutta oli se sen arvoistakin. Tapasimme meille tärkeitä ihmisiä ja kävimme tärkeissä paikoissa (ja Muumimaailmassa, Linnanmäellä ja Herra Hakkaraisen talossa). Uudella tavalla aloin taas arvostaa Suomen lenkkeilymaastoja, järvessä uimista, Hesaria ja sitä, että lapsi saattoi leikkiä pihalla itsekseen tai muiden lasten kanssa.

Torstaina alkoi tyttärellä koulu. Vähän harmitti se, että kaksi edellisvuoden parasta kaveria ei enää tullut samaan kouluun ja kiva opettajakin vaihtui. Koulussa hieman lisäharmitusta aiheutti se, että luokat oli sekoitettu ja samalla luokalla oli vain muutama tuttu lapsi edelliseltä luokalta. Onneksi hyvä vanha kaveri löytyi välitunneilla ja hänen kanssaan sitten leikittiin kuulemma koko päivä. Uusi opettaja vaikutti mukavalta ja muutenkin tytär oli tyytyväinen päästessään takaisin kouluun.

Mainitsin työpaikalla tuosta luokkien sekoittamisesta ja erään työkaverin mukaan se on tapana ainakin täällä Nizzassa. Että lapset oppisivat luomaan uusia verkostoja joka vuosi ja opettelisivat tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. No onhan se tietenkin totta, mutta itse pitäisin parempana että opeteltaisin luomaan ihmissuhteita vähän pidemmällä aikavälillä. Eihän nyt yhdessä lukuvuodessa ehdi tutustumaan kaikkiin 26 luokkakaveriin. Toisaalta taitaa olla niin, että suurin osa suhteista muodostuu välitunneilla, kun leikitään vapaasti ja silloin on paikalla myös muiden luokkien oppilaat.