Eze ja taas

Viime lauantaina kävimme kylässä, jolla on vaikeasti lausuttava nimi, Eze. Kerrottakoon ensin, että paikka koostuu kahdesta osasta. Merenrannalla on Eze-sur-mer, jonne pääsee helposti junalla, ja korkeammalla sijaitsee Eze village, jonne pääsee Nizzasta bussilla. Jos vahingossa menee merenranta-Ezeen, joutuu nousemaan noin tunnin verran mäkeä ylös.

Tällä kertaa kävimme Eze villagessa. Kimmokkeena vierailulle oli kylässä järjestettävät Gourmet-päivät. Lauantai-iltapäivä oli omistettu lapsille ja siksi sinne menimmekin italialaisen tuttavaperheen kanssa. Lasten gourmet-iltapäivä ei tehnyt kovin suurta vaikutusta. Isossa teltassa oli lapsille sokkomaistajaisia, marsipaanimuovailua, piirtämistä, sumopainia ilmapuvussa (varmaankin muistutuksena siitä, miten voi käydä, jos liikaa gourmeilee), piirtämistä ja kasvomaalausta musiikin pauhatessa kovalla. Kiertelimme myös pienessä ja vanhassa Ezen kylässä, joka oli ihan kaunis, mutta ei mitenkään ainutlaatuinen. Italialainen tuttavamme sanoikin, että Italia on täynnä tällaisia pikkukyliä.

 Ezen kylässä sijaitsee myös Bonon kesämökki. Mikäköhän se noista olisi?

Näimme kolmipyöräisen moottoripyörän.

Ezessä on myös viiden Michelin-tähden ravintola. Esim. Heineken 12e, kaviaari 18e gramma... Emme kuitenkaan gourmet-päivän päätteksi menneet tänne, vaan napostelimme tapahtuman päättyessä sokkomaistajaisista jääneitä herkkuja ja kävimme kylän ravintolassa syömässä hikiset paninit, kun illallista ei vielä tarjoiltu.

Ehkä tulemme Ezeen vielä uudestaankin. Nyt vierailu jäi melko lyhyeksi, koska bussia, jolla meidän oli tarkoitus mennä, ei tullut, ja jouduimme odottelemaan seuraavaa tunnin verran. Näkemättä jäi ainakin Ezen eksoottinen puutarha ja näköalapaikat.