Paluu arkeen

Viime viikolla minulla ja tyttärellä loppui lomat. Mies lomaili heinäkuun tyttären kanssa ja minä elokuun. Kolme viikkoa elokuusta vietimme Suomesta nauttien. Melkoista matkustamista se taas oli, olimme yötä yhteensä kahdeksassa eri paikassa. Mutta oli se sen arvoistakin. Tapasimme meille tärkeitä ihmisiä ja kävimme tärkeissä paikoissa (ja Muumimaailmassa, Linnanmäellä ja Herra Hakkaraisen talossa). Uudella tavalla aloin taas arvostaa Suomen lenkkeilymaastoja, järvessä uimista, Hesaria ja sitä, että lapsi saattoi leikkiä pihalla itsekseen tai muiden lasten kanssa.

Torstaina alkoi tyttärellä koulu. Vähän harmitti se, että kaksi edellisvuoden parasta kaveria ei enää tullut samaan kouluun ja kiva opettajakin vaihtui. Koulussa hieman lisäharmitusta aiheutti se, että luokat oli sekoitettu ja samalla luokalla oli vain muutama tuttu lapsi edelliseltä luokalta. Onneksi hyvä vanha kaveri löytyi välitunneilla ja hänen kanssaan sitten leikittiin kuulemma koko päivä. Uusi opettaja vaikutti mukavalta ja muutenkin tytär oli tyytyväinen päästessään takaisin kouluun.

Mainitsin työpaikalla tuosta luokkien sekoittamisesta ja erään työkaverin mukaan se on tapana ainakin täällä Nizzassa. Että lapset oppisivat luomaan uusia verkostoja joka vuosi ja opettelisivat tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. No onhan se tietenkin totta, mutta itse pitäisin parempana että opeteltaisin luomaan ihmissuhteita vähän pidemmällä aikavälillä. Eihän nyt yhdessä lukuvuodessa ehdi tutustumaan kaikkiin 26 luokkakaveriin. Toisaalta taitaa olla niin, että suurin osa suhteista muodostuu välitunneilla, kun leikitään vapaasti ja silloin on paikalla myös muiden luokkien oppilaat.