Keidas keskellä Nizzaa

Usein olen valitellut, että ilman autoa on täällä Nizzassa vaikea päästä metsään. No eipä sitten ollutkaan, en vaan ollut mistään kuullut tästä keitaasta. Puolentoista kilometrin päässä kotoamme (eli yhtä kaukana kuin ranta) sijaitsee Estienne-d'Orvesin luonnonpuisto, joka on alhaalta ylös kukkulalle ulottuva luonnonvarainen puisto/metsä. Ylös pääsee joko kävelytietä tai rakennettuja polkuja pitkin. Nousu on aika huima, mutta ylhäältä avautuvat maisemat yli Nizzan korvaavat vaivannäön.

 Nizzan päällä kulkeva pikatie (näkyy keskellä kuvaa) näyttää hauskalta ylhäältä päin. Jotenkin näyttää kuin se olisi maantasossa, vaikka sijaitsee samalla korkeudella kuin asuntomme, joka on kuudennessa kerroksessa

Maisemat vetävät vertoja Nizzan perinteiseltä näköalapaikalta, Colline du chateaulta näkyville, onhan tämä kukkula Linnakukkulaa korkeammalla. Korsikan korkeinta huippuakin (jonka huhujen mukaan pitäisi näkyä Nizzaan asti) yritimme tähyillä ja arvelimme sen olevan kohdassa, jossa horisontti oli hiieman röpelöinen ja jonne Korsikan laiva oli matkalla.

Toinen ihana puoli paikassa oli hiljaisuus. Toki kaupungin melu kuului ylös asti, mutta se tuntui erilaiselta, kun ei itse ollut keskellä melua. Ylhäällä oli eväidensyöntipaikkoja, mutta ihmisiä vähän, ottaen huomioon, että oli kaunis sunnuntai-iltapäivä. Eikö silloin yleensä käydä perheen kanssa ulkoilemassa? Ehkä nizzalaiset olivat lähteneet autoillaan kauemmas vuorille. Siinä ehkä myös syy siihen, miksi en ole paikasta liiemmälti kuullut. Jos täällä halutaan luontoon, mennään autolla jonnekin jossa on vielä hiljaisempaa.

Ja vielä lapsinäkökulmaa. Kävelemään paljon tottunut nelivuotiaammekin jaksoi huipulle asti. Hyvillä rattaillakin sinne pääsee tietä pitkin, jos jaksaa työntää. Puistossa on myös aitaus, jossa on vuohia, kanoja ja kovaäänisiä hanhia. Puiston alaosassa on hyvä leikkipuisto, jossa on kiipeilytelineitä ja vehkeitä myös pienemmille lapsille.

Tänne kyllä tullaan uudestaan!