Kielijuttuja

On se aika totta, että ei täällä pelkästään englannilla oikein tule toimeen. Asuntoa tuskin olisi löydetty ilman ranskan kielen jonkinlaista osaamista ja tyttären koulussa kommunikointi opettajan kanssa sujuu ranskaksi. Tai no en edes ole yrittänyt englanniksi, kun ei opettaja ole kertaakaan englanniksi tullut vastaan, kun olen ranskan kanssa takellellut.

Töissä periaatteessa pärjää englannilla, mutta joka päivä harmittelen, kun a) en ymmärrä aamukahvilla juuri mitään b) en ymmärrä mitä muut labrassa puhuvat ja vitsailevat (osaan kyllä nauraa oikeissa kohdissa, vaikka en oikein mitään tajuakaan) ja c) jotkut ranskalaisista työkavereistani tuskailevat huonon englantinsa kanssa, kun yrittävät selittää minulle jotain tärkeää asiaa. No, olen mielestäni aika hyvä arvailemaan, mitä toinen yrittää sanoa ja kannustan sanomaan sanan ranskaksi, jos ei muista englanniksi.

Mutta asia on kuitenkin oikeasti niin, että osaan ihan hyvin ranskaa, mutta piilottelen sitä, enkä oikeasti opikaan mitään, jos en ala puhumaan enemmän. Mutku ne haluaa puhua mulle englantia. Sitku joku hyvä haltia antaa mulle ranskankielen puhumislahjan.

Nyt sitten työnantaja järjestää ranskankielen kurssin ulkomaalaisille tutkijoille. Sinne siis. Kuukausi sitten kävin tasokokeessa (monivalintoja ja lyhyt keskustelu opettajan kanssa) ja mihin minut pantiinkaan, edistyneimpien ryhmään! Tämä taso vaan sattuu olemaan samaan aikaan kuin viikottainen pakollinen ryhmäkokouksemme. Kaksi kertaa nyt on kokous kuitenkin ollut peruttu, joten olen käynyt edistyneimpien ryhmässä. Se on ollut aika rankkaa. Koko ajan saa pinnistellä keskittymisensä äärimmilleen ja yrittää tajuta jotain opettajan nopeasta puheesta, ja nyökytellä kuin tajuaisi jotain. Onneksi tänään selvisi, että voin vaihtaa keskitasolle, joka myös ajallisesti sopii minulle paremmin. Huh! Tällä hetkellä voin hyvin käydä vähän liian helpossakin ryhmässä. Ehkä sieltä saa paremmin rohkaisua, kuin ryhmästä, jossa tunnen olevani huonompi kuin muut.