Antibes ja "Picasso"-museo

Pitkästä aikaa kävimme taas sunnuntairetkellä Antibesissa. Tultuamme ulos rautatieasemalta kaupunki näytti kovin tyhjältä, vaikka luulisi, että kahdentoista maissa ihmiset olisivat suuntaamassa lounaalle.  Ravintoloitakaan ei näkynyt missään ja nälkä oli kova. No toki löysimme sitten keskustaan, jossa valitsimme ravintolan, jossa oli eniten asiakkaita (yleensä ne paikat ovat hyviä). Siellä maistoinkin ensimmäistä kertaa kunnon Bouillabaissea, ranskalaista kalakeittoa, kun sattui olemaan paikan "plat de jour". Hyväähän se oli, varsinkin kun laittoi sekaan mukana tullutta juustoraastetta ja valkosipulimajoneesia. Ihan en ollut varma, kuuluiko niin tehdä. Mukana tulleelle raa'alle valkosipulinkynnelle en osannut tehdä mitään. En ole muuten erityisemmin merenelävien ystävä (simpukoitakin oli keitossa muutama), mutta Ranskassa olen huomannut, että ne maistuvat ihan hyvälle, kun mukana on paljon valkosipulia, majoneesia, kermaa ja/tai juustoa. 

Syötyämme menimme kivenheiton päässä olevaan Picasso-museoon, joka oli retkemme pääkohde, osittain Stazzyn kirjoituksenkin innoittaman. No, Helsingin Ateneumin näyttelyssä näkee varmaan enemmän ja monipuolisempaa Picassoa. Picasso-museossa oli enimmäkseen muiden töitä, ja tyttären mielestä patsaita oli liian vähän. Toisaalta hänen kanssaan on kiva käydä taidemuseoissa ja kysellä, mitä hän tauluissa näkee. Se on yleensä ihan eri asia kuin mitä me vanhemmat näemme. Parasta museossa taisi olla kauniit maisemat ikkunoista ja terassilta (kuva alla), sekä kirjakauppa, jossa oli ihania lastenkirjoja.

Paluumatkalla juna-asemalle törmäsimme pieneen kiertävään huvipuistoon, ja olimme tyytyväisiä, kun tytär pääsi pomppulinnaan ja kokemaan jotain hauskaa, kun Picasso-museo ei oikein häntä sytyttänyt. Chagall-museosta hän tykkäsi enemmän.

Minua miellyttää enemmän tyttären piirtämät viivaukot kuin Picasson tai Matissen vastaavat.