Mistraalituuli

Tänään tutustuimme ilmiöön nimeltään mistraalituuli. Vasta nyt, vaikka onhan täällä asuttu jo kolme kuukautta ja tuulisiakin päiviä on ollut. Aamulla en huomannut mitään erikoista, mutta kun töissä menin tavalliseen tapaani syömään eväitäni kattoterassille (josta on muuten upeat maisemat vuorille ja yli Nizzan - pitää joskus ottaa kuva), oli tuuli yltynyt. Ensin lähti lentoon eväsrasian kansi ja sitten lusikka ja niin katsoin parhaakseni mennä sisälle syömään.

Tämä tuuli ei kyllä viilennä, vaan tuntuu aika kuumana. Nyt yhdeksän jälkeenkin on vielä 28 astetta lämmintä, vaikka on jo pimeää. Ilma on kyllä kirkastunut huomattavasti. Rannalta ja työpaikan terrassilta näki kauemmaksi kuin normaalisti, eikä taivaalla näkynyt pilvenhattaraa. Nyt täysikuu paistaa kirkkaana.

(Kun etsin aamulla löytämääni linkkiä mistraalituuleen, etsin sitä suomenkielisiltä sivuilta, koska vahvasti muistin kirjoituksen olleen suomenkielinen. Se olikin englanninkielinen, mikä kertoo siitä, miten omalta kieleltä englanti alkaa täällä tuntua. Pitäisi kai alkaa vaan puhua enemmän ranskaa. Aionkin ilmoittautua marraskuussa alkavalle, ulkomaalaisille tutkijoille tarkoitetulle ranskan kurssille. Toisaalta olen tyytyväinen, jos myös englanninkielentaitoni paranee.)