Tytär oli tänään ensimmäistä päivää koulussa. Aamulla hän oli heti innoissaan ja joutui odottelemaan saattelemaan tulevia vanhempiaan reppu selässä ja kengät jalassa. Koulussa hän pongasi ikkunalaudalta kivoja leikkihevosia, joilla asettui heti leikkimään ja sanoi kiltisti meille heipat, ja pussasi minua ranskalaisittain molemmille poskille. Hiukan oli ilme hämmentynyt, mutta hyvin päästi vanhemmat lähtemään. Minäkin pystyin nielemään itkuni ja esittämään reipasta ja iloista.
Opettaja vaikutti mukavalta, samoin kuin avustaja. Opettaja muisti Kertun nimenkin, vaikka vain ohimennen tapasimme viime viikolla. Luokassa on reilu kaksikymmentä oppilasta, kaikki 2-3 –vuotiaita. Eli aika paljon, kun Suomessa on 3 hoitajaa 21 yli 3v. lasta kohti. Osa lapsista itki vanhempien lähtiessä, mutta opettaja ja avustaja lohduttivat lapsia ja pitivät heitä sylissä. Meille esittäytyi myös bulgarialainen nainen, jonka poika ei myöskään osaa ranskaa. Kuulinkin, että koulussa on erityisopettaja, joka tulee joskus treenaamaan maahanmuuttajalapsia.
Lounaaksi hain tyttären kotiin. Meille selvisi tänään myös, että ensi viikolla tytär pääseekin jo koulun kanttiiniin, mikä helpottaa elämäämme, mutta myös tytön koulupäivät pitenevät. Keskiviikot hän on kuitenkin kotona. Lounastauolla tytär halusikin taas takaisin kouluun, niin että aloin jo miettiä, miksi hän ei viihdy kotona.
Lounastauon jälkeen lapsilla olikin päiväunien vuoro, mutta minulla ei ole luotettavaa tietoa, nukkuiko tytär vai ei, mutta sama kai tuo. Hän ei ole nimittäin kotona nukkunut päiväunia varmaan kuukauteen. Osaa kuitenkin koulussa ilmeisesti maata hiljaa ja levätä. Sanoi vain itse ensin, että nukkui, mutta myöhemmin väitti, että ei siellä tarvitse nukkua, kun vaan lepäillä.
Kun hain tyttären koulusta, hän oli edelleenkin tyytyväinen kouluunsa. Ensimmäisen koulupäivän kunniaksi kävimme sitten mehulla ja pullalla ja vietimme rauhallisen koti-illan. Tytär tuossa juuri nukahtikin saman tien saatuaan päänsä tyynyyn, mikä viittaa siihen, että päiväunia ei olekaan nukuttu.
Eli olen tyytyväinen tähän päivään ja kaikki meni paremmin kuin odotin. Saattaahan tyttären ilo olla osaltaan uutuudenviehätystä, mutta hyvältä näyttää. Isälle tosin sanoi, ei niin vakavalla äänellä, että siellä oli ihan tyhmää ja muut lapset olivat ihan tyhmiä, mutta vaikutti siltä, että oli vaan kyllästynyt kun kokoajan kyselimme kaikenlaista. Ja varmasti niitä negatiivisiakin tuntemuksia hänellä oli, mutta selvästi positiivisia vähemmän.
Tänään oli myös ensimmäinen päivä, kun täällä satoi kunnolla.
On varmaan tytöllä ilo päästä pitkästä aikaa ikäistensä seuraan!
VastaaPoistaNo joo, mutta sanoi kyllä myös, että olisi halunnut leikkiä yksin koulussa. On kai siihen nyt niin tottunut.
VastaaPoistaTai sitten se on ikäkausi. Myös V on viime aikoina ilmoittanut minulle, ettei halua leikkiä kenenkään kanssa vaan olla yksin päiväkodissa. Vaikka kaverit juoksevat tullessamme vastaan hakemaan leikkeihin, niin ei hän kyllä heidän mukaansa lähdekään. Minuakin se hieman harmittaa, mutta olen ajatellut, että aika aikaansa kutakin.
VastaaPoistaJa tuskin kotona on mitään vikaa. Kertulle koulu on uutta, ikäisiä kavereita, uusia leluja. Tottakai se kiinnostaa juuri nyt. Mut jonkinmoista takapakkia tulee varmasti vielä. sekin kuuluu kuvioon.
Hienoa silti kuulla että alku sujui noin mallikkaasti! Mahtavaa!
En malta olla leikkaa-liimaamatta SK:n bolgia, jossa kerrotaan siperialaisesta koulusta:
VastaaPoistaKaikilla lapsilla alkoi nyt sitten koulu, ensimmäinen viikko on takana. Koulun nimi on CET eli Cambridge Education and Training, International Primary School.
Koulussa on kaikkiaan 24 oppilasta ja näin 4 opettajaa, directorin, securityn, 2 vastaanottovirkailijaa ja 2 opettajien assaria. "
Ranskassa ei onneksi tarvita tuota securityä!