sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Nizzalais-ranskalainen ruoka-aakkoset

Seuraavaan olen saanut vaikutteita aakkosia opettelevalta tyttäreltäni ja hesarin nettikolumnistilta.

Artisokka - latva-artisokkaa olen ensimmäistä kertaa laittanut Ranskassa. Artisokan esikäsittely on vaivalloista (täällä hyvät ohjeet), mutta sen jälkeen tarvitsee vain panna veteen kiehumaan ja mausteeksi sitruunamehua ja voisulaa, niin kyllä maistuu.

Blette eli lehtimangoldi. Tätä saa halvalla torilta. Yksinkertaisinta on paistaa bletteä pannulla valkosipulin ja pinjansiementen kanssa. Voi käyttää myös makeaan blette-piirakkaan.

Compote eli kompotti. Omenasose, jossa voi olla mausteena myös muita hedelmiä tai marjoja. Saa kaupasta myös sokerittomana. Erittäin suosittu välipala ja jälkiruoka. Terveellisempää kuin suomalaiset lastenruokahedelmäsoseet, koska ovat 100% hedelmää.

Daube. Täälläpäin suosittu lihapata. Tarjoillaan usein gnocchien tai pastan kanssa.

E-koodit. Oman näkemykseni mukaan lisäaineita ei täällä käytetä niin paljon kuin Suomessa. Myös luomuruoka on suositumpaa ja halvempaa.

Frites eli ranskalaiset perunat. Aika yleinen lisuke. Ravintolan lastenannos on usein ranskalaiset kinkulla, jauhelihapihvillä tai nugeteilla.

Grillattu broileri. Melkein joka kadunkulmalla on tarjolla grillattuja broilereita (poulet roti), joita on kätevä ostaa perheelle iltaruuaksi. Syödään usein perunalastujen kanssa.

Hanhenmaksa. Erittäin epäeettinen ruokalaji. Valitettavasti julmuudet unohtuu, kun hanhenmaksaa maistaa, niin hyvää se on. Varsinkin ruisleivän kanssa. Hanhenmaksapizza on myös hyvää. Hanhenmaksasushiakin olen täällä bongannut.

Illallinen. Ranskalaisten tärkein ateria. Syödään noin klo 19.30-20 alkaen. Ennen seitsemää illalla on vaikea löytää ruokaa tarjoilevaa ravintolaa. Meidän perhe on sen verran ranskalaistunut, että viiden aikaan syödään välipalaa ja illallinen ranskalaiseen aikaan.

Juusto eli fromage. Paha haju työpaikan jääkaapissa ei aina johdu sinne jääneestä vanhasta eväspaketista vaan usein myös vasta-avatusta juustopaketista. Tärkeä kalsiuminlähde etenkin lapsilla, kun maito ei enää ole ensisijainen juoma.

Kinkku eli jambon. Käytetään usein patongin välissä tai salaatissa, joskus ihan sellaisenaan aterialla (katso kohta F).

Linssimössö. Säilyketölkissä myytävä herkullinen eines. Muistuttaa myös maultaan hernekeittoa, mutta sisältää enemmän lihaa ja syödään haarukalla. Meidän perheen suosittu arki-iltojen ruoka.

Mousse au chocolat. Jälkiruokien kuningatar (tai presidentti, kun nyt Ranskassa ollaan).

Nutella. Suklaa-maapähkinävoi, jota syödään esim. letun tai leivän kanssa. Viime lauantaina maistoin nutella-sushia.

Omena. Taitaa olla ainoa hedelmä, jota saa kotimaisena läpi vuoden.

P-kirjaimeen olisi tarjolla useita vaihtoehtoja, kuten patonki, petit farci ja pan bagnat, mutta minulle tärkein on Picard. Kauppa, jossa myydään vain pakasteita. Sieltä ostan mikrolounaani, useat illalliset puolivalmiina ja pakastemarjat. Valikoima on laaja ja laatu hyvä.

Quiche esim. Lorraine. Suolainen piiras.

Ratatouille. Pannulle kesäkurpitsaa, munakoisoa, sipulia, tomaattia ja paprikaa. Mausteeksi valkosipulia ja yrttejä. Mitä pidempään hauduttaa, sitä parempaa tulee. Tämä on siis minun reseptini, en tiedä, miten se oikeasti pitäisi laittaa.

Socca. Kikhernejauhoista valmistettu, isolla pannulla paistettu paksu lettu, jota syödään katukuppilassa muiden Nizzanherkkujen kanssa



Tarte au citron. Makeista tortuista paras, varsinkin jos on vielä marengilla päällystetty.

Uuden sadon vihannekset ja hedelmät. Niitä on tarjolla ympäri vuoden ja valikoima vaihtuu sesongin mukaan.

Velouté eli keitto.
Nimestä ja siihen sopivasta ulkonäöstä huolimatta tämä keitto oli ihan herkullista.

Wasa-ruisnäkkileipää löytyy meiltä aina. Onneksi sitä saa lähiruokakaupasta. Tuoretta saksalaistyyppistä ruisleipääkin saa esim. luomukaupasta.

Xylitolia olen yrittänyt mainostaa ranskalaisille, mutta kaupasta ei ainakaan vielä saa xylitolipurukumia, joten se täytyy tuoda Suomesta.

Yaourt eli jugurtti, jota ranskalaiset syövät paljon. Täältä saa parempaa ja halvempaa maustamatonta jugurttia kuin Suomesta ja syön sitä aamuin ja illoin marjojen tai kompotin kanssa.

Zucchini on kylläkin italiaa ja on ranskaksi Aubergine, munakoiso. Kuuluu vihanneksiin, joita tulee täällä käytettyä usein. Nizzalainen herkku on kevyesti leivitetyt, öljyssä paistetut munakoisoviipaleet. 

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Maanjäristys

Eilen illalla koin elämäni ensimmäisen maanjäristyksen. Katselin sängyllä Dr. Housea DVD:ltä, kun yhtäkkiä talo alkoi heilua. Ei tärissyt kuten silloin, kun iso auto kulkee ohi, vaan tuntui heiluvan vaakasuunnassa. Mitään ääntä ei kuulunut, paitsi jalkalamppu heilui ja kilisi. No siinä se. Mitään vahinkoa ei syntynyt ja näin vain yhden muun tulevan ikkunaan ihmettelemään.

Koska minulla ei ole kokemusta maanjäristyksistä, katsoin netistä, oliko se maanjäristys ja olihan se. 5,3 Richterin asteikolla, järistyksen keskus Välimeressä, 192 km Nizzasta. Järistyksen voimasta kertoo jotain se, että kukaan työkavereistani ei ollut huomannut järistystä. Paikallinen lehti sentään uutisoi tapahtumasta.

Riviera on Ranskan maanjäristysherkintä aluetta ja täällä on pieniä järistyksiä harva se päivä. Täällä kerrotaan lisää, jos jotakuta aihe kiinnostaa enemmän. Itse en tuota vitsi lukea, etten ala suotta pelätä.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Äänestämässä

Ulkosuomalaisetkin saavat äänestää eduskuntavaaleissa ja pitihän minunkin käydä velvollisuuteni täyttämässä. Onneksi Nizzassa oli ennakkoäänestyspaikka. Toisaalta äänestäminen olisi ollut hyvä syy myös keväiselle Pariisin retkelle.

Äänestyspaikka sijaitsi Koneen konttorissa lentokentän lähellä, ja sinne oli joistakin opasteista huolimatta vaikea löytää. Alue oli nimittäin täynnä sikin sokin olevia lasiseinäisiä kerrostaloja, eikä missään näkynyt Koneen logoa (tai ranskalaisittain se on Koné, ilman aksenttia, ranskalaisittain lausuttuna sanasta tulee ruma.) Lopulta kumminkin löysin perille, ja toimisto olikin täynnä suomalaisia äänestäjiä.

Oikean ehdokkaan valintaan sai tällä kertaa nähdä hieman enemmän vaivaa. Suomessa ollessa vaalikeskustelua ja ehdokkaita tulvi joka tuutista ja tieto siirtyi minuun kuin itsestään. Täällä olen lähinnä Facebookin ja Hesarin varassa, joten Ylen Areenasta piti katsella pari vaalitenttiä.

Ulkomailla asuminen antaa kyllä hieman perspektiiviä kotimaan asioihin. Mielenkiintoista on esimerkiksi se, että Ranskassa presidentti Sarkozy yrittää nostaa kannatustaan lähettämällä hävittäjiä Libyaan, kun taas Suomessa kerätään kannatusta olemalla lähettämättä suomalaisia joukkoja yhtään mihinkään.

lauantai 12. helmikuuta 2011

Ranskalainen laskiaispulla

Olen harmitellut, kun lähin leipäkauppa, boulangerie, on meiltä ranskalaisittain kaukana, noin kolmen korttelin päässä. Nyt sitten toiselle puolelle katua avattiin boulangerie, joka on siinä ollut ennenkin, mutta vaihtanut omistajaa. Kävimme siinä tänään ja ostimme jälkiruokaherkut.
Tyttärelle laskiaispulla ranskalaisittain. Mansikat taitavat kuitenkin olla Marokosta.

Itselleni ostin pohjoisafrikkalähi-itävaikutteisen herkun, jossa oli ainakin pähkinää, hunajaa ja kuivattuja hedelmiä. Tuon tyyppisiin herkkuihin olen kovasti tykästynyt täällä asuessani.

Lähileipomon patonkeja emme ole vielä maistaneet. Toivottavasti ovat yhtä hyviä kuin tuo laskiaispulla. Tietääkö muuten joku, onko kermavaahtotäytteisellä pullalla ranskassa jokin erityinen nimi?

lauantai 29. tammikuuta 2011

Kukkaboggausta osa 2

Kuva otettu noin vuorokausi edellisen bloggauksen nuppukuvan jälkeen.

perjantai 28. tammikuuta 2011

Kukkabloggausta

Pitkä aika on kulunut viime kirjoituksesta, pahoitteluni siitä. Muut bloggaajat varmaan tuntevat ilmiön, että kun edellisestä bloggauksesta on kulunut kauan, kynnys seuraavan kirjoitukseen nousee. Varoitan, ettei tälläkään kertaa ole luvassa mitään huippujännittäviä paljastuksia.

Täällä Ranskassa olen innostunut kukkien kasvatuksesta. Tai no se lähti siitä, kun tämän asunnon edelliset asukkaat jättivät meille kasvinsa, ja saimme parvekkeen, jolla ei ole muuta virkaa kuin kasvien kasvatus. Täällä päin on kivaa myös se, että syksylläkin voi istuttaa parvekekukkia, jos se keväällä unohtui. Minä vaihdoin syksyllä toukkien syömät pelargoniat syklaameihin. Ostettaessa ne olivat tietenkin täynnä kukkia. Nyt muutaman kukan rinnalla näkyy paljon nuppuja.
Syksyllä ostin myös pieniä orvokkeja, jotka eivät nyt ole edustuskunnossa. Orvokit muistuttavat minua mummustani, joka oli innokas ja taitava kukkienkasvattaja.

Parvekkeella on vanha puusäleikkö, jonka takana kasvaa rahapuu seinän välistä. En tiedä, mistä se lannoituksensa ja vetensä saa. Tänä talvena on satanut niin paljon, että se on näemmä ruvennut oikein kukkimaan. Takana rosmariini.



Sisäkukkien suosikkini on orkidea, joka oli kesällä pari viikkoa taitamattomien hoidossa ja menetti nopeasti kukkansa. Nyt kukkia on taas tulossa. Edellisiltä omistajilta saatu orkidean hoito-ohje on jääpala kerran viikossa. Joskus olen heltynyt antamaan kaksi.

Loppuhuomautus: Jos jotain lukijaa kiinnostaa enemmän matkapuhelimet kuin kukat, ja hän on urhoollisesti päässyt näin pitkälle tässä tekstissä, todettakoon, että Nokian C7 matkapuhelimen kamera on ihan hyvä (katso ylläolevat kuvat) lukuunottamatta orkidean kuvausta.

torstai 9. joulukuuta 2010

Kauan odotettu Carte Vitale

Eilen työpaikan sihteeri oli kyseli minulta todistusta sairausvakuutusoikeudesta (vai miten se sanotaan) ja tuskailin, minkä paperin hänelle lähettäisin. Menin kotiin ja siellä postilaatikossa minua odotti vastaus: Ranskan Kelakortti, Carte Vitale. Puolentoista vuoden odotuksen jälkeen.

Ensimmäiset hakupaperit lähetin työnantajalle jo toukokuussa 2009 ennen tänne muuttamista. Työnantajan oli tarkoitus järjestää kortti minulle. En nyt ihan muista, miten koko ruljanssi meni, mutta viime syksynä sain jopa korvauksia CPAMilta (Ranskan kela) parista lääkärikäynnistä, mutta korttia tai sen edes sen hakemuskaavaketta ei kuulunut. Kyselin asiasta ensin sihteeriltämme useaan kertaan, mutta mitään ei tapahtunut. Kävin itse CPAMilla ja soitin sinne, mutta he eivät löytäneet tietojani koneelta. Syyskuussa sihteeri pyysi minua menemään uusien papereiden kanssa CPAMiin, koska hän ei itse enää osannut hoitaa asiaa. CPAMista sanottiin, että tilini on poistettu jostain syystä, tietenkin minulle ilmoittamatta, vaikka olin toimittanut heille kaikki vaaditut palkkakuitit yms. Tili piti siis tehdä uudestaan. Onneksi minulla oli mukana kaikki tarvittavat ja tarpeettomat paperit, mm. sähkölaskuja, palkkakuitteja ja avioliittotodistus, joka ei heille kelvannut, koska oli englanniksi. Pienen kiukkuitkukohtauksen jälkeen paperit saatiin jälleen liikkeelle.

CPAMissa käynnin jälkeen meni noin kuukausi ja sain Carte Vitale -hakemuspaperit. Sitten meni noin kuukausi kun vetkuttelun jälkeen sain hommattua itsestäni passikuvan automaatissa. Ja eilen sitten sain kortin. Saa nähdä, milloin uskallan mennä kysymään, ovatko lapseni ja mieheni merkitty korttiin. Onneksi se pitäisi selvitä apteekeissa olevilla lukulaitteilla. CPAMiin meno vaatii nykyään ison annoksen viitseliäisyyttä.