Kauan odotettu Carte Vitale

Eilen työpaikan sihteeri oli kyseli minulta todistusta sairausvakuutusoikeudesta (vai miten se sanotaan) ja tuskailin, minkä paperin hänelle lähettäisin. Menin kotiin ja siellä postilaatikossa minua odotti vastaus: Ranskan Kelakortti, Carte Vitale. Puolentoista vuoden odotuksen jälkeen.

Ensimmäiset hakupaperit lähetin työnantajalle jo toukokuussa 2009 ennen tänne muuttamista. Työnantajan oli tarkoitus järjestää kortti minulle. En nyt ihan muista, miten koko ruljanssi meni, mutta viime syksynä sain jopa korvauksia CPAMilta (Ranskan kela) parista lääkärikäynnistä, mutta korttia tai sen edes sen hakemuskaavaketta ei kuulunut. Kyselin asiasta ensin sihteeriltämme useaan kertaan, mutta mitään ei tapahtunut. Kävin itse CPAMilla ja soitin sinne, mutta he eivät löytäneet tietojani koneelta. Syyskuussa sihteeri pyysi minua menemään uusien papereiden kanssa CPAMiin, koska hän ei itse enää osannut hoitaa asiaa. CPAMista sanottiin, että tilini on poistettu jostain syystä, tietenkin minulle ilmoittamatta, vaikka olin toimittanut heille kaikki vaaditut palkkakuitit yms. Tili piti siis tehdä uudestaan. Onneksi minulla oli mukana kaikki tarvittavat ja tarpeettomat paperit, mm. sähkölaskuja, palkkakuitteja ja avioliittotodistus, joka ei heille kelvannut, koska oli englanniksi. Pienen kiukkuitkukohtauksen jälkeen paperit saatiin jälleen liikkeelle.

CPAMissa käynnin jälkeen meni noin kuukausi ja sain Carte Vitale -hakemuspaperit. Sitten meni noin kuukausi kun vetkuttelun jälkeen sain hommattua itsestäni passikuvan automaatissa. Ja eilen sitten sain kortin. Saa nähdä, milloin uskallan mennä kysymään, ovatko lapseni ja mieheni merkitty korttiin. Onneksi se pitäisi selvitä apteekeissa olevilla lukulaitteilla. CPAMiin meno vaatii nykyään ison annoksen viitseliäisyyttä.