sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Ötököitä

Täällä Ranskassa olemme saaneet tutustua erilaisiin ötököihin kodissamme. Kirjoitan tämän silläkin uhalla, että kotimme ei enää ole niin houkutteleva vierailupaikka suomalaisille vieraille. Ensimmäinen tuttavuus oli torakka. Onneksi ne liikkuvat öisin, joten itse olen nähnyt kunnolla vain yhden kylppärissä, kun kerran valvoin pidempään. Mieheni on niitä muutaman kantanut ulos (kun ei halua jostain syystä tappaa) ja asentanut ilmastointikanaviin erilaisia verkkoja, jotka kylläkin pystyvät pitämään ainoastaan isoimmat yksilöt loitolla, luulen. Onneksi niitä ei ole näkynyt keittiössä.

Seuraavaksi luonamme vieraili muurahaisia. Jono pieniä muurahaisia käveli eräs aamu keittiön kiinniolevan ovi-ikkunan raosta ruokapöydän alle syömään leivänmuruja. Siivosin pian murut pois ja muurahaiset alkoivat kulkea ikkunan vieressä olevaan roskikseen. Kävin nopeasti hakemassa lähelläolevasta taloustavarakaupasta muurahaiskarkotetta (jouduin elekielellä selittämään sanan muurahaiset - nyt tiedän, että se on ranskaksi fourmis), jolla saatiin muurahaiset muuttamaan reittiään. Sen jälkeen niistä ei ole ollut haittaa.

Nyt on ongelmana ollut (ilmeisesti) koiperhoset. Pieniä räpyttelijöitä lenteli keittiössä aika pajon ja niitä sitten tyttären leikkihaavilla pyydystelimme. Vaatekaapit laitettiin täyteen punaseetripuisia rinkuloita ja laventelipusseja, jos ne vaikka jotain estäisivät. Viimepäivinä on pienet toukat kiipeilleet keittiön seinillä ja niiden herkuttelupaikka taisi olla mysli- ja muropaketit, samanlaisista lehahteli aikaisemmin perhosia. Nyt on sitten kaikki viljatuotteet tiiviist pakattuina.

Kyllähän nuo ötökät minua inhottavat, mutta vähemmän kuin etukäteen ajattelin. Kai niihin on vaan pakko tottua. Paljon voi kuitenkin itsekin tehdä niiden estämiseksi (vinkkejäkin otetaan vastaan). Jokaviikoinen siivouskin tuntuu nyt paljon tärkeämmältä kuin Suomessa. Lisäksi täällä löytyy pienestäkin kaupasta suuri määrä eri ötököille tarkoitettuja karkotteita.

Jonkin verran siedätyshoitoa antavat työpaikkani banaanikärpäset, joita käytämme tutkimusmallina. Kotona olen iloinen, jos ei seinillä näy toukkia, töissä toukattomuus harmittaa, koska se tarkoittaa sitä, etteivät kärpäseni ole lisääntyneet. Töissä minua ei inhotakaan kärpäset eikä niiden toukat, vaan kärpästen lisääntymistä estävät punkit, joita ei edes voi paljain silmin nähdä.

Ja tuleville vieraille tiedoksi, että ei niitä ötököitä täällä näy kuin ajoittain.

ps. Unohdin hyttyset, niitäkin täällä oli kesällä ja aiheuttavat ihan samanlaisia paukamia kuin Suomessa.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Maalaismummu kaupungissa (ja ranskalaista parkkeerausta)

Rakas äitini vietti siis suurimman osan Nizzan reissusta sairaita hoivaten (ja lopuksi sairastui itsekin) sisätiloissa. Onneksi kaupungista löytyy ihmettelemistä maalaismummulle, kun vaan ikkunoista ulos katsoo kadulle, jossa ranskalaiset parkkeeraavat miten sattuu. Täytyy myöntää, että on itsekin tullut vietettyä aikaa ihmetelleen ranskalaista pysäköimistyyliä, joka on suomalaissilmin katsottuna aika välinpitämätön. Mummu (ja minä) myös kovasti ihailee ranskalaista asennetta taskuunparkkeerauksessa: puskurit on tehty tönimistä varten.


Mummu kovasti odotti näkevänsä, kun tämä auto lähtee parkista, mutta taisi jäädä näkemättä.

 

Saattaa näyttää siltä, että tuossa on vaan aamuruuhka, mutta ei. Kaikki kuvassa olevat autot ovat parkissa. Sisemmästä rivistä pääsee pois, kun tööttää niin kauan, että vieressä olevan auton omistaja tulee siirtämään autonsa pois.




Miten kauas suojatiestä saikaan pysäköidä?

 
Sama paikka kuin edellisessä kuvassa, mutta Fiksu jättää tilaa myös jalankulkijoille.

Todettakoon vielä, että meillä ei ole autoa, eikä kyllä varmaan tulekaan. Minä enkä mieheni emme täällä uskaltaisi ajaa. Onneksi kaikki tarvittava on kävelyetäisyydellä. 

 


tiistai 27. lokakuuta 2009

Syysloma

Tyttärellä on koulusta puolentoistaviikon syysloma. Mummun vierailu ajoitettiin tarkoitusella samaan aikaan, kun vanhemmilla ei ole vastaavaa lomaa. Tai no minulla on sairasloma. Viime keskiviikkona alkoi kova huimaus, ja kun se viikonloppuna alkoi parantua, tuli tilalle kova flunssa. Nyt sitten myös tytärtä vaivaa flunssa, jonka oireet muistuttavat kovasti sikainfluenssaa. Onneksi ehdimme mummun kanssa käymään Linnavuorella ja rannalla, ettei koko reissu mene sisällä pikkupotilasta (ja minua) hoivatessa.

Lisäsin sivun reunaan ensi vuoden lomat. Jos joku suunnittelee ensi kevääksi reissua Nizzaan, nuo olisivat hyviä ajankohtia. Muulloinkin toki olette tervetulleita!

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Työretriitti

Perjantaista lauantaihin olin työpaikkani retriitissä (retraite - niin ne sitä täällä kutsuu, en tiedä, olisiko se suomeksi vaikka "mennään-bussilla-jonnekin-korpeen-pitämään-puheita-ja-ryyppäämään") Saint-Maximinissa. Itse kokous oli todella vanhassa rakennuksessa (olisikohan ollut luostari, josta oli tehty hotelli. Puheet pidettiin talon vanhassa kappelissa. Näköjään voi tiede ja uskontokin olla samassa paikassa (en tiedä, voiko olla samaan aikaan)



Illalla, meitä odotti yllätys, joka oli visiitti kaupungin vanhaan, kuuluisaan Maria Magdalenan basilikaan. Yllätys luultavasti siksi, että jos se olisi etukäteen tiedetty, olisi suurin osa jäänyt hotellille ryyppäämään. Olisivat jääneet paljosta paitsi. Kirkossa kanttori kertoi meille basilikan historiasta ja soitti valtavia urkuja. Ensin soitettiin marseljeesi, jonka soittaminen oli pelastanut kirkon vallankumouksen aikaan. Muiden kappaleiden aikana kävimme ihmettelemässä Maria Magdalenan (tai jonkun muun naisen) pääkalloa.

Kaiken kaikkiaan oli hyvä reissu. Opin tuntemaan muitakin ihmisiä kuin oman ja viereisen ryhmän jäseniä ja opin, mitä muualla laitoksessa tutkitaan. Paikka oli upea ja ruoka hyvää. Ihmetyttää vaan, mistä ranskalaiset löytävät näin paljon rahaa joka vuosi koko laitoksen retritoimiseen.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Marinaland







Mies tuhlasi koko kameran muistikortin delfiinivideoille, joten en oikein saanut hyvää valokuvaa.

Viime sunnuntain retkikohteena oli Antibesissa sijaitseva Marineland. Säästelimme kohdetta ei-sesonkikauteen, kun kalliit liput ovat edes vähän halvempia ja ihmisiä vähemmän. Se oli hyvä idea, mihinkään ei tarvinnut kauan jonottaa.

Paikassa oli melko vähän katseltavia eläimiä. Joitakin kaloja oli, hylkeitä, pingviinejä, kilpikonnia ja yksi kotka. Marinelandin varsinainen vetonaula kai oli näytökset, joita järjestettiin isoilla näyttämöillä, joiden välissä ihmiset lähinnä vaelsivat tai jonottivat ruokaa useissa ravintoloissa. Oli delfiininäytös, miekkavalasnäytös ja merileijonanäytös, johon oli keksitty jonkinlainen tarinakin.

Työkaverini sanoi, että Marinelandissa tulee surulliseksi. Siinä hän oli ainakin osittain oikeassa. Surulliseksi meidät sai ainakin kalliit hinnat ja karsea 80-90-luvun euroteknopop, jota soitettiin lujaa näytöksissä. Ja onhan se surullista, kun isoissa valtamerissä elävät eläimet on teljetty altaisiin ja saatu tekemään kaikenlaisia temppuja ruokansa eteen. Vaikka täytyy myöntää, että onhan se aika hienon näköistä. En edes tiennyt, että paljon delfiinejä isommat miekkavalaatkin saadaan tekemään temppuja (on jäänyt free Willyt minulta katsomatta).

Tytärkin tykkäsi paikasta. On sanonut useasti, että "kannatti mennä", mikä kuulostaa vähän hupsulta kolmevuotiaan suusta. Näytöksissä ei hänellä kuitenkaan tainnut katse aina pysyä vikkelien eläinten perässä. Eniten hän halusikin Marinelandin matkamuistokauppaan...

perjantai 9. lokakuuta 2009

Vanhempainilta

Tänään oli tyttären koulussa vanhempainilta luokan vanhemmille. Paikalla oli noin kymmenen vanhempaa. Ensin opettaja kertoi, mitä koulussa päivän aikana tehdään, mutta en ymmärtänyt läheskään kaikkea. Käydään vessassa, ulkona, syödään välipala (vanhemmat tuovat kerran kuussa ison kassillisen ruokaa), taiteillaan, urheillaan joka päivä, nukutaan (osa nukkuu, osa ei (tyttäreni näiden joukossa), mutta kaikki menevät sänkyyn). Iltapäivän tekemisistä en ymmärtänyt juuri mitään. Jostain albumeista opettaja puhui, ja että aina ennen lomaa ja vuoden lopussa saa jotain. Olisikohan sitten joku kansio, jossa on oppilaan luomuksia?

Opettaja vakuutti tyytyväisyyttään luokkaansa. On kuulemma rauhallinen ja tottelevainen luokka, vaikka lapset jonkin verran itkevät (ainakin aamulla, kun heidät tuodaan kouluun, sen olen myös huomannut). Koulussa painotetaan lasten itsenäistymistä, tarkoittaen sitä, että oppivat itse pukemaan ja syömään. Paikalla oli ainakin kolme vanhempaa, joiden lapset eivät osanneet ranskaa. Kysyin, kuinka monta sellaista lasta on luokalla, mutta opettaja ei tiennyt, koska luokassa on myös lapsia, jotka eivät puhu ollenkaan, mutta saattavat osata hyvin ranskaa. Kansallisuuksia on kuitenkin lukuisia edustettuna luokassa. Mitään ongelmia kielen osaamattomuus ei kuulemma ole aiheuttanut ja paljon käytetään ihan elekieltä.

Yleismaailmalliseen tapaan vanhemmat alkoivat kysellä omien lastensa käyttäytymistä koulussa "kun se kotona käyttäytyy niin huonosti". Ja opettaja kertoi nätisti, minkälaisena hän näkee lapsen ja hänen temperamenttinsa ja "ei täällä koulussa kyllä ole mitään ongelmia ollut". Tarkkanäköiseltä ja fiksulta opettaja kyllä vaikutti, ja osasi vakuuttaa vanhemmat siitä, että "tout va très bien".

Olisi kiva olla joskus koulussa kärpäsenä katossa. Tytär osaisi kyllä hyvin kertoa, mitä koulussa tapahtuu, mutta on kovin salaperäinen sen suhteen. Vastaa vaan: "Enpäs kerro, se on salaisuus". Joskus jotain tihkuu, jos joku on töninyt tai ollut ilkeä. Liikunnasta tytär tuntuu erityisesti pitävän, mikä on aika luonnollista, siinä kun ei tarvitse kieltä. Ranskaa tytär pikkuhiljaa oppii. Luulen, että monet asiat hän opettajan puheesta ymmärtää, vaikka ei itse sitä oikein tajuakaan. Monesti kyllä kysyy kotona, mitä joku sana tarkoittaa suomeksi tai mitä joku sana on ranskaksi. Siitä ei vaan ole vielä päästy yksimielisyyteen, onko "selvä!" ranskaksi d'accord vai d'accro.

torstai 8. lokakuuta 2009

Turvallisuustarkastus

Eilen oli töissä palomiesten yms. suorittama turvallisuustarkastus. Sitä varten siivottiin ensin itse käytävä, jossa sijaitsee "ruokailutilamme", eli tuoleja heti oven edessä. (Onneksi hyvällä säällä eli käytännössa katsoen aina syömme kattoterassilla, jostain syystä aamukahvit juodaan käytävällä todella hankalasti). Tarkastusta edellisenä iltana oli talon turvallisuusasiantuntijat käyneet siirtämässä pari pakastinta käytävältä todella epäilyttäviin paikkoihin - toinen pomon huoneeseen ja toinen erään käytössä olevan pöydän alle, jota ei siis voi nyt käyttää. Sen lisäksi yhdelle mikroaaltouunille oli löytynyt paikka labran lattialta. Niin ranskalaista! Turvallisuustarkastus kesti sitten noin viisi minuuttia ja ilmeisesti saimme puhtaat paperit. Saa nähdä, milloin tavarat löytävät jälleen vanhat paikkansa. Tapahtuuko Suomessa tällaista?