Vanhempainilta

Tänään oli tyttären koulussa vanhempainilta luokan vanhemmille. Paikalla oli noin kymmenen vanhempaa. Ensin opettaja kertoi, mitä koulussa päivän aikana tehdään, mutta en ymmärtänyt läheskään kaikkea. Käydään vessassa, ulkona, syödään välipala (vanhemmat tuovat kerran kuussa ison kassillisen ruokaa), taiteillaan, urheillaan joka päivä, nukutaan (osa nukkuu, osa ei (tyttäreni näiden joukossa), mutta kaikki menevät sänkyyn). Iltapäivän tekemisistä en ymmärtänyt juuri mitään. Jostain albumeista opettaja puhui, ja että aina ennen lomaa ja vuoden lopussa saa jotain. Olisikohan sitten joku kansio, jossa on oppilaan luomuksia?

Opettaja vakuutti tyytyväisyyttään luokkaansa. On kuulemma rauhallinen ja tottelevainen luokka, vaikka lapset jonkin verran itkevät (ainakin aamulla, kun heidät tuodaan kouluun, sen olen myös huomannut). Koulussa painotetaan lasten itsenäistymistä, tarkoittaen sitä, että oppivat itse pukemaan ja syömään. Paikalla oli ainakin kolme vanhempaa, joiden lapset eivät osanneet ranskaa. Kysyin, kuinka monta sellaista lasta on luokalla, mutta opettaja ei tiennyt, koska luokassa on myös lapsia, jotka eivät puhu ollenkaan, mutta saattavat osata hyvin ranskaa. Kansallisuuksia on kuitenkin lukuisia edustettuna luokassa. Mitään ongelmia kielen osaamattomuus ei kuulemma ole aiheuttanut ja paljon käytetään ihan elekieltä.

Yleismaailmalliseen tapaan vanhemmat alkoivat kysellä omien lastensa käyttäytymistä koulussa "kun se kotona käyttäytyy niin huonosti". Ja opettaja kertoi nätisti, minkälaisena hän näkee lapsen ja hänen temperamenttinsa ja "ei täällä koulussa kyllä ole mitään ongelmia ollut". Tarkkanäköiseltä ja fiksulta opettaja kyllä vaikutti, ja osasi vakuuttaa vanhemmat siitä, että "tout va très bien".

Olisi kiva olla joskus koulussa kärpäsenä katossa. Tytär osaisi kyllä hyvin kertoa, mitä koulussa tapahtuu, mutta on kovin salaperäinen sen suhteen. Vastaa vaan: "Enpäs kerro, se on salaisuus". Joskus jotain tihkuu, jos joku on töninyt tai ollut ilkeä. Liikunnasta tytär tuntuu erityisesti pitävän, mikä on aika luonnollista, siinä kun ei tarvitse kieltä. Ranskaa tytär pikkuhiljaa oppii. Luulen, että monet asiat hän opettajan puheesta ymmärtää, vaikka ei itse sitä oikein tajuakaan. Monesti kyllä kysyy kotona, mitä joku sana tarkoittaa suomeksi tai mitä joku sana on ranskaksi. Siitä ei vaan ole vielä päästy yksimielisyyteen, onko "selvä!" ranskaksi d'accord vai d'accro.