tiistai 27. lokakuuta 2009

Syysloma

Tyttärellä on koulusta puolentoistaviikon syysloma. Mummun vierailu ajoitettiin tarkoitusella samaan aikaan, kun vanhemmilla ei ole vastaavaa lomaa. Tai no minulla on sairasloma. Viime keskiviikkona alkoi kova huimaus, ja kun se viikonloppuna alkoi parantua, tuli tilalle kova flunssa. Nyt sitten myös tytärtä vaivaa flunssa, jonka oireet muistuttavat kovasti sikainfluenssaa. Onneksi ehdimme mummun kanssa käymään Linnavuorella ja rannalla, ettei koko reissu mene sisällä pikkupotilasta (ja minua) hoivatessa.

Lisäsin sivun reunaan ensi vuoden lomat. Jos joku suunnittelee ensi kevääksi reissua Nizzaan, nuo olisivat hyviä ajankohtia. Muulloinkin toki olette tervetulleita!

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Työretriitti

Perjantaista lauantaihin olin työpaikkani retriitissä (retraite - niin ne sitä täällä kutsuu, en tiedä, olisiko se suomeksi vaikka "mennään-bussilla-jonnekin-korpeen-pitämään-puheita-ja-ryyppäämään") Saint-Maximinissa. Itse kokous oli todella vanhassa rakennuksessa (olisikohan ollut luostari, josta oli tehty hotelli. Puheet pidettiin talon vanhassa kappelissa. Näköjään voi tiede ja uskontokin olla samassa paikassa (en tiedä, voiko olla samaan aikaan)



Illalla, meitä odotti yllätys, joka oli visiitti kaupungin vanhaan, kuuluisaan Maria Magdalenan basilikaan. Yllätys luultavasti siksi, että jos se olisi etukäteen tiedetty, olisi suurin osa jäänyt hotellille ryyppäämään. Olisivat jääneet paljosta paitsi. Kirkossa kanttori kertoi meille basilikan historiasta ja soitti valtavia urkuja. Ensin soitettiin marseljeesi, jonka soittaminen oli pelastanut kirkon vallankumouksen aikaan. Muiden kappaleiden aikana kävimme ihmettelemässä Maria Magdalenan (tai jonkun muun naisen) pääkalloa.

Kaiken kaikkiaan oli hyvä reissu. Opin tuntemaan muitakin ihmisiä kuin oman ja viereisen ryhmän jäseniä ja opin, mitä muualla laitoksessa tutkitaan. Paikka oli upea ja ruoka hyvää. Ihmetyttää vaan, mistä ranskalaiset löytävät näin paljon rahaa joka vuosi koko laitoksen retritoimiseen.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Marinaland







Mies tuhlasi koko kameran muistikortin delfiinivideoille, joten en oikein saanut hyvää valokuvaa.

Viime sunnuntain retkikohteena oli Antibesissa sijaitseva Marineland. Säästelimme kohdetta ei-sesonkikauteen, kun kalliit liput ovat edes vähän halvempia ja ihmisiä vähemmän. Se oli hyvä idea, mihinkään ei tarvinnut kauan jonottaa.

Paikassa oli melko vähän katseltavia eläimiä. Joitakin kaloja oli, hylkeitä, pingviinejä, kilpikonnia ja yksi kotka. Marinelandin varsinainen vetonaula kai oli näytökset, joita järjestettiin isoilla näyttämöillä, joiden välissä ihmiset lähinnä vaelsivat tai jonottivat ruokaa useissa ravintoloissa. Oli delfiininäytös, miekkavalasnäytös ja merileijonanäytös, johon oli keksitty jonkinlainen tarinakin.

Työkaverini sanoi, että Marinelandissa tulee surulliseksi. Siinä hän oli ainakin osittain oikeassa. Surulliseksi meidät sai ainakin kalliit hinnat ja karsea 80-90-luvun euroteknopop, jota soitettiin lujaa näytöksissä. Ja onhan se surullista, kun isoissa valtamerissä elävät eläimet on teljetty altaisiin ja saatu tekemään kaikenlaisia temppuja ruokansa eteen. Vaikka täytyy myöntää, että onhan se aika hienon näköistä. En edes tiennyt, että paljon delfiinejä isommat miekkavalaatkin saadaan tekemään temppuja (on jäänyt free Willyt minulta katsomatta).

Tytärkin tykkäsi paikasta. On sanonut useasti, että "kannatti mennä", mikä kuulostaa vähän hupsulta kolmevuotiaan suusta. Näytöksissä ei hänellä kuitenkaan tainnut katse aina pysyä vikkelien eläinten perässä. Eniten hän halusikin Marinelandin matkamuistokauppaan...

perjantai 9. lokakuuta 2009

Vanhempainilta

Tänään oli tyttären koulussa vanhempainilta luokan vanhemmille. Paikalla oli noin kymmenen vanhempaa. Ensin opettaja kertoi, mitä koulussa päivän aikana tehdään, mutta en ymmärtänyt läheskään kaikkea. Käydään vessassa, ulkona, syödään välipala (vanhemmat tuovat kerran kuussa ison kassillisen ruokaa), taiteillaan, urheillaan joka päivä, nukutaan (osa nukkuu, osa ei (tyttäreni näiden joukossa), mutta kaikki menevät sänkyyn). Iltapäivän tekemisistä en ymmärtänyt juuri mitään. Jostain albumeista opettaja puhui, ja että aina ennen lomaa ja vuoden lopussa saa jotain. Olisikohan sitten joku kansio, jossa on oppilaan luomuksia?

Opettaja vakuutti tyytyväisyyttään luokkaansa. On kuulemma rauhallinen ja tottelevainen luokka, vaikka lapset jonkin verran itkevät (ainakin aamulla, kun heidät tuodaan kouluun, sen olen myös huomannut). Koulussa painotetaan lasten itsenäistymistä, tarkoittaen sitä, että oppivat itse pukemaan ja syömään. Paikalla oli ainakin kolme vanhempaa, joiden lapset eivät osanneet ranskaa. Kysyin, kuinka monta sellaista lasta on luokalla, mutta opettaja ei tiennyt, koska luokassa on myös lapsia, jotka eivät puhu ollenkaan, mutta saattavat osata hyvin ranskaa. Kansallisuuksia on kuitenkin lukuisia edustettuna luokassa. Mitään ongelmia kielen osaamattomuus ei kuulemma ole aiheuttanut ja paljon käytetään ihan elekieltä.

Yleismaailmalliseen tapaan vanhemmat alkoivat kysellä omien lastensa käyttäytymistä koulussa "kun se kotona käyttäytyy niin huonosti". Ja opettaja kertoi nätisti, minkälaisena hän näkee lapsen ja hänen temperamenttinsa ja "ei täällä koulussa kyllä ole mitään ongelmia ollut". Tarkkanäköiseltä ja fiksulta opettaja kyllä vaikutti, ja osasi vakuuttaa vanhemmat siitä, että "tout va très bien".

Olisi kiva olla joskus koulussa kärpäsenä katossa. Tytär osaisi kyllä hyvin kertoa, mitä koulussa tapahtuu, mutta on kovin salaperäinen sen suhteen. Vastaa vaan: "Enpäs kerro, se on salaisuus". Joskus jotain tihkuu, jos joku on töninyt tai ollut ilkeä. Liikunnasta tytär tuntuu erityisesti pitävän, mikä on aika luonnollista, siinä kun ei tarvitse kieltä. Ranskaa tytär pikkuhiljaa oppii. Luulen, että monet asiat hän opettajan puheesta ymmärtää, vaikka ei itse sitä oikein tajuakaan. Monesti kyllä kysyy kotona, mitä joku sana tarkoittaa suomeksi tai mitä joku sana on ranskaksi. Siitä ei vaan ole vielä päästy yksimielisyyteen, onko "selvä!" ranskaksi d'accord vai d'accro.

torstai 8. lokakuuta 2009

Turvallisuustarkastus

Eilen oli töissä palomiesten yms. suorittama turvallisuustarkastus. Sitä varten siivottiin ensin itse käytävä, jossa sijaitsee "ruokailutilamme", eli tuoleja heti oven edessä. (Onneksi hyvällä säällä eli käytännössa katsoen aina syömme kattoterassilla, jostain syystä aamukahvit juodaan käytävällä todella hankalasti). Tarkastusta edellisenä iltana oli talon turvallisuusasiantuntijat käyneet siirtämässä pari pakastinta käytävältä todella epäilyttäviin paikkoihin - toinen pomon huoneeseen ja toinen erään käytössä olevan pöydän alle, jota ei siis voi nyt käyttää. Sen lisäksi yhdelle mikroaaltouunille oli löytynyt paikka labran lattialta. Niin ranskalaista! Turvallisuustarkastus kesti sitten noin viisi minuuttia ja ilmeisesti saimme puhtaat paperit. Saa nähdä, milloin tavarat löytävät jälleen vanhat paikkansa. Tapahtuuko Suomessa tällaista?

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Sunnuntai

Muutaman viikon takaisen Monacon reissun jälkeen emme ole tehneet tyypillisiä sunnuntaireissujamme. Yleensä olemme käyneet vanhassa kaupungissa ravintolassa syömässä (Se Oikea Ravintola on vielä löytämättä) ja sitten linnavuorella (Colline de Chateau), jossa on Nizzan paras sunnuntainviettopuisto. Viime sunnuntaina katselimme siellä kun nuoret miehet pelasivat rugbya, tytär lennätti leijaa ja harjoitteli potkulautailua. Hyvä leikkipuisto ja kahvilakin sieltä löytyy. Ja ennenkaikkea upeat maisemat. Vuorelle voi kiivetä rappusia pitkin tai mennä hissillä.

Tänään kävimme vain syömässä ja rannalla istuskelemassa. Sää on taas ollut kesäinen ja täydellinen - ei enää liian kuuma. Illalla kävin ensimmäistä kertaa lenkillä. En viitsinyt lähteä rantabulevardille, joka on perinteinen Nizzankävijöiden lenkkeilyreitti, vaan lähdin viereiselle kukkulalle, ylöspäin kävellen ja alaspäin juosten. Niin pysyi sykkeet oikein sopivina. Kunnonkohotuksen lisäksi lenkkeilyn tarkoituksena on tutustua ympäristöön. Nyt löysinkin melko läheltä uuden leikkipuiston ja yleisen uima-altaan, joka on auki vain heinä- ja elokuussa. Mikähän järki siinäkin on? Tai no keksinkin saman tien vastauksen. Ehkä se on koulujen käytössä muina aikoina.

Ja hei, kommentoikaa nyt jotain, että saan jonkin kuvan, kuka tätä oikein lukee vai lukeeko kukaan. Tiedän kyllä, että nämä jutut tuskin mitään ajatusmyrskyjä herättävät, mutta sanokaa nyt edes jotain. Vaikka että haluatteko kuulla jostain asiasta enemmän. S'il vous plait!

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Syksy

Syksy tuntui tulleen tänne ihan rysäyksellä. Viime viikolla satoi melkein joka päivä ja paljon. Vähän matkan päässä Cannesissa oli ollut ihan tulvia, mutta ei onneksi täällä. Ilmakin on viilentynyt niin paljon, että vaikka tänäänkin paistoi välillä aurinko, niin piti vetää pitkähihainen paita jo päälle. Eilen käytiinkin ostamassa iso läjä syysvaatteita, kun mukaan Suomesta tuli lähinnä kesävaatteita. Muutama muukin oli tainnut havahtua syksyn tuloon myöhään, niin kova ryysis kaupoissa oli.

Sisälläkin on kylmä. Isot yksinkertaiset ikkunat eivät eristä juuri mitään, eikä lämmitystä ole taidettu vielä panna päälle. Lisäksi suurimmassa osassa asuntoa on kivilattia, eikä mattoja ollenkaan. Pitää kai harkita asunnon lisäsisustamista. Sisustaminen on vaan laji, josta en pidä yhtään ja jossa meillä tulee aika lailla erimielisyyksiä miehen kanssa. Olisikohan sittenkin helpompi vaan ostaa vielä lisää vaatteita ja kunnon tohvelit koko perheelle?

Syksyn tulo (ja koulun alkaminen) näkyi myös flunssana tyttärellä. Perjantaina emme halunneet nuhaista tyttöä viedä kouluun. En tiennyt, miten sellaisessa tilanteessa on tapana käyttäytyä, eikä minulla ollut koulun puhelinnumeroa. Siispä menin koulun alkaessa sinne kertomaan opettajalle, että tytär on sairas, eikä tule. Sain siihen vastauksen ranskaksi, jonka ymmärsin niin, että pitäisi mennä lääkäriin ja hankkia lääkärintodistus, että koulussakin tiedettäisiin, onko kyseessä virus vai mikä. No tietenkin sanoin heti, ettei se ole Grippe A (sikainfluenssa), koska oireena on vain nuha. Mutta ei sitten käyty nuhan takia lääkärissä ja nuha onkin jo parantunut. Kuulin myöhemmin, että täällä ei ole tapana soittaa kouluun yhden päivän poissaolon takia.