maanantai 5. heinäkuuta 2010

Ranskaa kotona

A la maison on ne parle que francaise. Siis tänään sai kotona puhua vain ranskaa, määräsi tyttö, ja niin puhuttiin. Kaikki alkoi eilen, kun olimme uimassa ja yhtäkkiä tytär alkoi puhua ranskaksi kaiken sanottavansa: "Maman, c'est quoi, ca?", "Maman, c'est pour toi, ca", "C'est très gentil". Kaikki lauseet eivät ole ihan ymmärrettäviä ja lapsi puhuu itsestään sinä-muodossa, mutta olen kyllä ihan puulla päähän lyöty. Olin juuri kirjoittamassa blogiin, että koulu on loppunut ja että tytär kyllä tuntuu ymmärtävän ranskaa, mutta ei "puhua pulputa", niinkuin monet arvelivat tapahtuvan. No tapahtui niin kumminkin ja aikamoiseksi pulputukseksi tuota voi sanoa. Erityisen ranskalaiselta kuulostaa tyttären "Mais non, maman!" (No ei, äiti). Tänään keskustelu alkoi illallispöydässä ja jatkui iltasadun kautta nukkumaanmenoon asti. Jos yritin vaihtaa kieltä, tuli heti vaatimus puhua ranskaa. Tämä on minullekin parasta mahdollista harjoitusta, ja miehelle myös.

Lisäys 6.7. Kommentointi ei näy toimivan. Kommenttinne tulevat kyllä sähköpostiini, mutta eivät näy tässä

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Ranskalainen Nizza 150v

Tänään vietettiin Nizzan Ranskaan liittämisen 150-vuotispäivää. Tarkempaa tietoa tästä liitoksesta antoi Stazzy jo jonkin aikaa sitten. Jotain pienehköjä tapahtumia aiheeseen liittyen on ollut ja kaikki huipentui tänään laskuvarjohyppy- ja lentonäytökseen. Katselimme lentonäytöstä työpaikan ikkunasta ja se oli upea. Ei taida Suomessa ikinä päästä kokemaan vastaavaa. Kahdeksan hävittäjää lensi puolen tunnin ajan erilaisissa muodostelmissa ja päästeli sinistä, punaista ja valkoista höyryä muodostellen Ranskan lippuja ja jopa sydämen, jonka läpi kulki nuoli. En malttanut hakea kameraa, joten valitettavasti jäätte ilman kuvia. Illalla on vielä ilotulitus rannalla.

lauantai 29. toukokuuta 2010

Asunnonvaihto

Juuri kun aloimme tuntea olomme kotoisaksi tässä asunnossa, ja toivuimme vuodentakaisesta asunnonetsimisestä, tuli tarjolle (ehkä) parempi asunto.

Pomoni hallinnoi äitinsä entistä asuntoa, jossa työkaverini asuu miehensä kanssa. Kesäkuun lopussa he ovat muuttamassa Australiaan, joten asunto vapautuu. Pomoni mietti ensin asunnon vuokraamista turisteille, mutta päätyi pitkän mietinnän jälkeen vuokraamaan sen meille. Ja miksi asunto on nykyistä parempi? Ensinnäkin asunto sijaitsee ylimmässä kerroksessa, josta on upeat näkymät vuorille. Nykyisessä näköala on kadun toisella puolella sijaitsevan veturitallin betoniseinä ja ohikulkijat saattavat vilkuttaa meille, koska asuntoomme näkyy hyvin sisälle kadulta (tiedän kyllä, että verhotkin on keksitty). Toiseksi asunnossa on kolme makuuhuonetta, joten on sitten vierashuone tai miehelle toimistohuone. Mielelläni siirtäisin hänen toimistonsa (ja ruokailutilansa) pois meidän sängyltä. Siinä päällimmäiset syyt. Hinta on toki korkeampi isommassa, mutta excelöityämme uuden ja tämän asunnon huonot ja hyvät puolet, päädyimme isompaan, siitäkin huolimatta, että nykyinen asuntomme sai paremmat pisteet.

Suurin harmi on se, että nykyisessä asunnossa on kolmen kuukauden irtisanomisaika ja meidän ja pomon miettimiset veivät liikaa aikaa ja irtisanoimme asuntomme liian myöhään. Joudumme siis maksamaan vuokria vajaan kuukauden verran päällekkäin. Tämän voimme välttää vain, jos löydämme asuntoomme vuokralaisen. Eli jos tunnette jonkun asuntoa etsivän tai haluaisitte itse vuokrata 3h+k asunnon heinäkuun alusta, ilmoitelkaa. Tai jos haluaisitte vuokrata asuntomme heinäkuussa loma-asunnoksi, sekin käy. Uusi asunto on nimittäin kalustettu.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Lu Mai, lu festin de Nissa

eli Nizzan toukokuun juhlat. Monisatavuotisen perinteen mukaan vietetään Nizzan Cimiezin puistossa kevään tulon (no minusta täällä on jo kesä) juhlaa toukokuun jokaisena sunnuntaina. Vaikka tänään on helluntai (Pentecôte) täälläkin, juhla on aina ollut puhtaasti pakanallinen. Ihmeen vähän on noita juhlia mainostettu. Työkaverit eivät ole maininneet mitään juhlista ja eilen vasta sattumalta törmäsimme aiheeseen. Ehkä juhlista halutaan pitää turistit poissa?

Kauniissa Cimiezin puistossa oli paljon ihmisiä pitämässä piknikkiä. Nizza-aiheeseen liittyen myytiin muun muassa käsitöitä, syötävää ja kirjoja. Saipa tytär viimein sen ilmapallonsakin, joka jäi vappuna saamatta. Musiikki soi ja ihmiset tanssivat. Lapsille oli pomppulinna ja pehmeä kiipeilyseinä. Tunnelmaltaan juhla muistutti hieman Helsingin vappua, mutta paikalla oli pääosin lapsiperheitä ja eläkeläisiä. Eli ensi vuonna taidammekin mennä viettämään vappua (joka osuu sunnuntaille) Cimieziin!
 Nämähän ovat kuin suomalaiset lavatanssit. Musiikki vaan oli jotain muuta kuin humppaa.

 Ja suomalaisia pahkakäsitöitä! Vai olisikohan sittenkin oliivipuuta...

lauantai 22. toukokuuta 2010

Merenherkkuja Nizzassa

Ajattelin nyt avartaa tämän blogin maailmaa ja alkaa kirjoittaa myös muistiinpanoja Nizzan ravintoloista. Mihin kannattaa mennä ja mihin ei. Käymme kuitenkin ainakin kerran viikossa ulkona syömässä ja tykkäämme kokeilla erilaisia paikkoja. Erityistä kirjoitettavaa ei aiheesta vaan ole ennen oikein ollut, koska täällä ravintolat muistuttavat toisiaan, pizzaa ja pastaa lähinnä. Tänään kuitenkin kävimme maininnan arvoisessa paikassa, Le Café de Turin, eli Torinon kahvila.

Paikka sijaitsee Garibaldin aukion laidalla ja koostuu kolmesta paikasta, joissa on osittain sama ruokalista. Kaikista kuitenkin saa ostereita, simpukoita, mustekalaa ja muita mereneläviä. Me kävimme lounasaikaan pienimmässä paikassa, Turinissimossa. Siellä oli tarjolla ruokalistalla olevien äyriäisten lisäksi muutama salaatti, pasta ja pääruoka. Kaikki sisälsivät äyriäisiä tai kalaa, joten kala- tai äyriäisallergisille paikka ei oikein sovi. Lapselle ei myöskään löytynyt oikein muuta kuin ranskalaisia.

Mies tilasi Salade de fruits de merin eli merellisen salaatin. Se maksoi vain 8 euroa ja oli miehen mielestä ehkä paras merisalaatti, jonka on Nizzassa syönyt. Minä tilasin tylsästi Saumon au poireau (18e), lohta purjokastikkeessa, vaikka nähdessäni naapuripöydän simpukkapastan kaduin heti tilaustani. No ei kuitenkaan tarvinnut katua. Lohi oli hyvin paistettu, eikä ollut liian kuivaa. Kermainen purjokastike oli herkullista, samoin kuin lisukkeena olevat öljyiset, yrttiset paistetut perunat. Perunat kelpasivat hyvin tyttärellenikin, olivat kuulemma yhtä hyviä kuin ranskikset. Annostani piristi myös pieni lisukesalaatti, jollaisia aika harvoin näkee täällä.

Ruoka oli todellakin hintansa veroista. Jos haluaa Nizzassa syödä mereneläviä, kannattaa mennä tänne. Simpukoita ja ostereita saa Nizzassa monesta paikasta, mutta täältä sai muutakin ja laatu vaikutti hyvältä. Toisaalta jos haluaa mereneläviä vain alkupalaksi ja muuten syödä esim. lihaa, kannatta valita vaikka joku Cours Saleyan turistipaikoista. Helatorstaina tosin testasimme siellä sijaitsevan Le Grand bleun, jonka ruoka oli vain keskinkertaista. Hyvää siellä oli menu, jonka alkupalaksi sai ostereita, mutta muuten perusruokaa. No sinne emme kuitenkaan mene toiste, kun taas Café de Turinin voimme viedä vieraat, jotka haluavat merenherkkuja.

torstai 13. toukokuuta 2010

Verollepanoa osa 2

Viime perjantaina alussa menimme uudestaan verotoimistoon ilmoittamaan tulojamme, kuten oli käsketty. Portilla meille sanottiin, että tulkaa maanantaina uudelleen. Mies kuitenkin meni hakemaan leimaa paperiin, jolla todistaisi Suomen verottajalle, että maksaa veronsa Ranskaan. Ilman veroilmoitusta Ranskaan ei tietenkään sellaista paperia voi tehdä, joten hän sai varattua meille ajan maanantaille. Maanantaina menimme uudelleen ja meille oli varattu jopa englantia osaava tulkki.

Hiemanhan tuo oli monimutkaista, lähinnä siksi, että menimme naimisiin viime vuonna (vaikkakin Suomessa). Meidän piti yhteensä täyttää kolme veroilmoitusta. Molemmilta yhdet ennen naimisiinmenoa ja yksi yhteinen naimisiinmenon jälkeen. Ja verotädit lupasivat, ettei Suomen tuloja veroteta täällä (ja Suomen verokarhu lupasi pitää näppinsä erossa Ranskan tuloista, vaikka ne kiltisti Suomeen ilmoitinkin). No onpahan nyt ainakin oltu rehellisiä ja lainkuuliaisia Euroopan kansalaisia.

Verovirastossa oli todellakin varauduttu toukokuun ruuhkiin. Toimisto, jossa edellisellä kerralla kävimme, oli suljettu ja toiselle puolelle taloa oli avattu isommat tilat. Yhdessä huoneessa jaettiin vain lomakkeita ja iso alue oli varattu odotussaliksi. Joka puolella oli ihmisiä opastamassa, minne pitää mennä, ja tietenkin myös isoja kylttejä.

Verotoimiston pihalla oli kaistat kävelijöille. Luuletteko, että ranskalaiset niitä tottelivat?  

Verotoimistosta ei ollut vaikea löytää ulos.

tiistai 11. toukokuuta 2010

Villa Ephrussi de Rotschild

Paras paikka Rivieralla vierailevalle maalaismummulle toukokuussa on St-Jean-Cap-Ferratissa sijaitseva Villa Ephrussi de Rotschild. Matkusta junalla Beaulieu-sur-mer -nimiseen pikkukaupunkiin, kävele sataman ja uimarannan ohi korkealle niemellä sijaitsevalle kukkulalle, jossa iso vaaleanpunainen villa sijaitsee ison puutarhan keskellä.

Villan rakennutti Paronitar Béatrice Ephrussi de Rotschild. Hän oli rikkaan Rotschild perheen tytär, joka meni naimisiin toisen rikkaan pankkiiriperheen pojan, Maurice Ephrussin kanssa. Tarinan mukaan avioliitto ei ollut kovin onnellinen ja jossain vaiheessa puolisot asettuivat asumaan erilleen. Paronitar rakennutti itselleen tämän valtavan huvilan, jonka suunnittelusta vastasi myös suurissa määrin. Eronsa jälkeen paronitar vietti riehakasta elämää, matkusteli paljon ja oli vakiovieras Monacon kasinolla. Kerrottiin myös hänen viihtyvän huomattavan paljon enemmän naisten kuin miesten seurassa. Näin siis kertoi meille villaa esittelevä opas. Paronittaren kuoleman jälkeen villasta tehtiin hänen toiveensa mukaan museo, jossa on esillä hänen keräämänsä taidetta - paljon posliinia, hienoja kankaita ja tauluja. Taloa ympäröi eriteemaisia puutarhoja, joista osa on rakennettu viime vuosina. Ruusutarhan ruusut ovat kauneimmillaan juuri nyt (tai ehkä viikko sitten) ja muutkin puutarhat ovat parhaimmillaan toukokuussa. Paikan keskipiste on ranskalainen puutarha, jossa on paljaita nurmikenttiä ja hienot suihkulähteet musiikilla säestettynä (niin että melkein jo meni suomalaisen mielestä överiksi). Upeinta villassa on kuitenkin Välimerelle avautuvat maisemat.

Ja myönnän, en ole vielä kunnon bloggari, kun kamera jäi kotiin ja jouduin kuvaamaan kännykkäkameralla.