skiskiski osa 2.

Keskiviikkona oli siis työpaikan porukalla hiihtopäivä Auronin hiihtokeskuksessa, johon on vajaan kahden tunnin ajomatka Nizzasta. Samalla etäisyydellä on muitakin suuria hiihtokeskuksia, kuten Isola 2000, mutta Auron on kuulemma lähimmistä paikoista viihtyisin. Ajomatka vuorille ei ollut kovin mukava vuorten välissä kulkevia pieniä ja mutkaisia vuoristoteitä pitkin.

Perille päästyämme aurinko paistoi ja sää oli upea. Vuokrasin välineet, ja odottettuamme, että kaikki olivat saapuneet paikalle, pääsimme rinteeseen. Jostain syystä periaatteena oli, että laskisimme yhdessä, vaikka meitä oli parisenkymmentä. Minä tietenkin olin porukan hitain ja kokemattomin, varsinkin kun muut eivät juurikaan välittäneet rinteiden vaikeustasoista. Minun oli vaan pakko mennä perässä, koska karttaa ei ollut, ja rinteitä ja hissejä vaikka kuinka. Jossain vaiheessa tietenkin kävi niin, että muut olivatkin valinneet eri reitin ja luulivat minun nähneen, minne menivät. Olin näkevinäni heidät, mutta kun en ollut varma, menin samaa reittiä kuin edellisellä kerralla, tiesinpähän ainakin missä olin. No alhaalla ei näkynyt ketään, eikä ylhäälläkään. Onneksi oli kännykkä mukana, joka ei ihan heti saanut yhteyttä, kun vuoristossakin on katvealueita. Sain kuitenkin viimein kaverin langanpäähän ja odoteltuani jonkin aikaa, he tulivat hakemaan minut. Olivat tietenkin huolissaan, mihin olin joutunut, ja yksi herrasmies oli luullut nähneensä minut ja lähti minua etsimään sillä seurauksella, että eksyi itsekin. Löysi sitten kuitenkin ravintolaan, jossa söimme lounasta.
Lounaan jälkeen laskimme vähän rauhallisemmin. Rinteet menivätkin kiinni jo neljän-viiden välillä, kun valaistusta ei ollut. Osa jäi vielä nauttimaan lämpimiä juomia ravintolaan, mutta meidän automme lähti takaisin Nizzaan.

Kiva oli reissu. Vuoret olivat kauniit ja laskettelukin alkoi lopussa tuntua ihan mukavalle, kunhan vaan rinne oli tarpeeksi loiva. Seuraavan kerran vuoden päästä.

Odotellessani muita minulla oli aikaa räpsiä kuvia kännykällä. Harmi vaan, että aurinko ei enää paistanut.

 

 Tässä oli tarkoitus kuvata tuota keskellä näkyvää hienon terävää huippua.