keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Jumissa Nizzassa

Edellisen postauksen vieraat pääsivät kotiin, mutta viime viikon maanantaina tulivat vieraiksi siskoni perheineen ja täällä he ovat edelleen. Heidän piti päästä kotiin maanantaina, mutta sattuneesta syystä lento peruttiin. Ja myös huominen suora lento. Seuraava yritys olisi lauantaina.

No, mikäpä heidän on täällä ollessa, lämmössä ja auringonpaisteessa. Toisaalta on hieman stressaavaa koko ajan kytätä lentoyhtiön ja Finavian tiedotuksia. Hieman myös pelottaa se, että tyttäremme sairastui viime lauantaina vesirokkoon, joka helposti tarttuvana tautina puhkeaa todennäköisesti myös 7-kuukautiselle sisarenpojalleni. Vesirokossa ei saa lentää. Siksi olisi hyvä saada porukka Suomeen ennen näppylöitä. Tytär on päässyt vesirokon kanssa helpolla - näppylöitä on kohtalaisen vähän, eikä kuumetta ollenkaan (panee miettimään, että onkohan tuo edes vesirokko).

Siitä voin kyllä kiittää Eyjafjallajökullia, että saimme sairaalle lapselle hoitajat. Koulusta pitää olla vähintään viikko pois, tai kunnes näppylät ovat hävinneet.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Monaco

Kun viisi aikuista (joista yksi tukevasti raskaana), kaksi nelivuotiasta, yksi ehtiväinen kaksivuotias ja yksi imeväinen lähtevät junalla kolmien rattaiden kanssa Monacoon, ei luvassa ole kovin rentouttava päivä. Ai miksi?

a) Monacon juna-asema sijaitsee maan alla ja ulos on lukuisia eri poistumisreittejä, joiden nimet eivät satunnaiselle turistille kerro mitään. Jos lähtee ylöspäin, pääsee Monte-Carloon, josta on pitkä matka merimuseoon ja linnalle. Alas olisi sen sijaan oikea suunta, mutta järki sanoo, että jos on maan alla, vielä alempana voi olla vain parkkiluola.

b) Monaco on yhtä rinnettä koko kaupunki. Jos siis lähtee vahingossa ylöspäin juna-asemalla, on satamaan päästäkseen pakko tulla alas. Onneksi Monacoon on rakennettu paljon julkisia portaita ja hissejä, mutta kolmien lastenrattaiden kanssa ne eivät ole paras vaihtoehto. Jos sitten haluaa mennä merimuseoon, pitää taas nousta noin pilvenpiirtäjän verran ylöspäin.

c) Satamassa on toki mukava auringonpaisteessa ihailla luksusjahteja ja hienoja autoja, mutta ei lasten kanssa. Toisella puolella on kaiteeton satama-allas ja toisella autotie, eli heikkohermoisen äidin painajainen.

d) Merimuseo isoine akvaarioineen on melko kiva nähtävyys leikki-ikäisille. Pääsiäispäivänä paikka vaan on täynnä turisteja ja tarkkoja vartijoita, jotka tulevat kurtistelemaan kulmiaan, jos lapset juoksentelevat ympäriinsä.

Kaikesta huolimatta meillä oli mukavaa. Minusta on ihana viettää aikaa suomalaisten ystävieni kanssa ja tytär nautti suuresti suomenkielisestä lapsiseurasta.

Monacon Grand Prix -kisat ovat reilun kuukauden päästä. Valmistelut on aloitettu hyvissä ajoin.

Katsomoita on jo rakennettu.

 Tähän taitaa tulla varikko-alue

perjantai 2. huhtikuuta 2010

C'est la vie (et la mort)

Työpaikalla kuoli eilen eräs mies. Hän työskenteli eri kerroksessa, joten en häntä tuntenut. Jonkun kerran sanoin bonjour, kun satuin samaan hissiin. Laitoksen syysjuhlissa näin, kun hän kaatui tuosta vaan. Joku sanoi, että hänellä oli ollut jotain terveysongelmia.

Eihän se tietenkään ole kummallista, että yli kuusikymppinen mies kuolee sydänkohtaukseen. Hieman kummallista sen sijaan oli, että eilen oli hänen viimeinen päivä töissään ennen eläkkeelle lähtöä ja hän kuoli juuri lähtiessään viimeistä kertaa kotiin.

Tulee mieleen, että mies oli yksinäinen ja työ oli pääasia hänen elämässään. Kuulin, että hän olisi päässyt eläkkeelle jo vuosia aikaisemmin, mutta hän halusi vielä jatkaa. Ja sitten kun ei enää tarvita, kuolema vie.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Verollepantavaksi

Tänään viimeinkin sain aikaiseksi mennä verotoimistoon ilmoittautumaan Ranskan veronmaksajaksi. Luulin, että olen liikkeellä liian myöhään viime vuoden verotuksen osalta, mutta olinkin liian aikaisessa. Veroilmoituksen voi tehdä vasta toukokuussa, mutta se pitäisi tehdä kuitenkin ennen 5. päivä. Yritin kysellä, saisinko jonkinlaista paperia etukäteen täytettäväksi, mutta ne eivät olleet vielä tulleet. Pitää ilmeisesti varata toukokuussa kokonainen päivä verotoimistokäyntiin, voi olla jonkin verran porukkaa samaan aikaan asialla.

Taustaa sen verran, että Ranskassa palkasta ei pidätetä veroja, vaan jokainen maksaa ne itse. Ensimmäisenä vuonna pitää täyttää koko ilmoitus ja seuraavina vuosina jonkinlainen veroehdotus tulee suoraan kotiin, ja sitä voi jopa täydentää internetissä.

Mieheni on yrittäjä, joten kävimme myös verotoimiston yritysosastolla. Ensin meidät ohjattiin eri kerrokseen. Siellä pyysimme englanninkielistä palvelua ja pienen etsimisen jälkeen löytyi englantia osaava nuori mies. Hän opasti meidät toiseen toimistoon. Kun pyysimme taas englannintaitoista henkilöä, kesti taas aikansa, kunnes sama nuorimies tuli tulkkaamaan englanniksi. Keskustelu sujui hyvässä ymmärryksessä ja verovirkailijat olivat mukavia. Monesti onkin Ranskassa tullut sellainen olo, että valtion virkailijat ovat pienen ihmisen puolella valtion koukeroita vastaan.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Bloggaritapaaminen

Viikonloppu sujui uusien ihmisten ja kaupunkien parissa, kun Etelä-Ranskan suomalaiset bloggaajat järjestivät tapaamisen Aix-en-Provencessa. Matkustin ensin junalla Stazzyn luo, josta jatkoimme Stazzyn turvallisessa kyydissä (mitä nyt vähän tönäistiin kerran edellä olevien suomalaisten autoa, kun eivät älynneet lähteä tarpeeksi nopeasti liikkeelle) Aixiin. Lauantaista kertookin Fifi sen verran hyvin, ettei siihen ole paljoa lisättävää. Paikalla oli siis myös ellabella, Mikri ja Airelle ja juteltavaa riitti, vaikka periaatteessa meitä ei yhdistä juuri muu kuin suomalaisuus, ranskassa asuminen ja bloggaus. Mukavan seuran lisäksi oli virkistävää nähdä ranskalaista avaraa maaseutua pitkän kaupunkiasumisen jälkeen ja toisaalta myös Aixin viehättävä kaupunki.

Yövyimme Aixin retkeilymajassa (Auberge de jeunesse) ja aamulla lähdimme alkuperäisistä suunnitelmista poiketen käymään vielä Marseillessa, joka teki vain pienen mutkan matkaan. Se oli hyvä ajatus, koska Marseillessa ellabella näytti meille kaupunkia, joka paljastui hienommaksi kuin etukäteen ajattelin. Tai no ehkä ei hienommaksi, mutta erilaiseksi. Suurkaupungiksi, jossa on ihan omanlaisensa tunnelma. Herkullisen salaattilounaan jälkeen palasimme kotiin.

Ja kunnon bloggareiden tapaan meillä kaikilla oli (lähes) koko ajan kamerat laukaisuvalmiuksissa.

Viinimaisemaa. Tuollaisia pieniä käkkäröitä ne viinit ovat ainakin näin keväällä.

Marseillessa nähtiin ennakko-odotuksen mukaisia rähjäisiä kerrostaloja, mutta myös viehättäviä provencelaistaloja vaaleansinisine ikkunaluukkuineen.

Marseille on vuoden 2013 kulttuuripääkaupunki ja siihen mennessä olisi tarkoitus, että tässä vanhan sataman kohdalla olisi jotain vähän kauniimpaa.

Mitä? Suomen lippu? Ei, vaan Marseillen lippu, joita liehui joka paikassa. Ensimmäistä näkemääni luulin Suomen lipuksi.

Käykää toki katsomassa muiden tapahtumaan osallistujien blogeja, jos haluatte tietää lisää tapaamisestamme. Ja muille osallistujille kiitos, ja mielelläni tapaisin teidät uudelleen!

torstai 18. maaliskuuta 2010

Sattuipa tänään

Olin vähän aikaa sitten ripustamassa pyykkiä kuivumaan ikkunan edessä, kun nuori mies kadulta viittilöi minua avaamaan ikkunan. Avasin ja kysyin, mitä asiaa hänellä on. Hän pyysi, voisiko tulla meille yöksi, koska hänellä ei ole yösijaa. Joutuisi nukkumaan ulkona, jos en ottaisi häntä meille. No, sanoin vain, että se ei ole mahdollista. Hän sitten toivotti hyvät illanjatkot ja jatkoi matkaansa.

Luulisi, että tuollaiselle siistille ja kivannäköiselle nuorelle miehelle majapaikka jostain löytyy.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

C-vitamiinia

Ei ole viime aikoina tullut päivityksiä, kun ei ole mitään mainitsemisen arvoista tapahtunut ja vähän kiireistäkin on ollut. No sen voin mainita, että torstaina kävimme kahvilla blogituttavani Stazzyn kanssa. Hauskaa, että näinkin voi tutustua kivoihin ihmisiin.

Nyt sitten iski flunssa ja ehtii päivittää blogia vanhoilla kuvilla. Tässä siis kuvien muodossa C-vitamiinia Mentonin sitruunajuhlilta (Fête de citron), jossa kävimme muutama viikko sitten. Siellä oli näyttävä paraati, jossa oli valtavia sitruunoista ja appelsiineista rakennettuja teoksia. Teemana oli elokuva.

King Kong

 
Täälläkin oli lohikäärme.



Ja naisia vähissä vaatteissa (näillä tosin on joku makkarankuori päällä). Mentonin paraatissa oli se kiva puoli, että kulkue kulki katsojien välistä, eikä aitoja ollut. Taustalla näkyvät prinsessaksi pukeutuneet katsojat eivät olleet harvinaisia - lähes kaikki pikkulapset olivat Nizzan ja Mentonin karnevaaleissa naamiaisvaatteet päällä. Ja paperisilppua heiteltiin.

 

... ja miehiä...

 

Mentonissa oli myös puisto, joka oli täynnä elokuva-aiheisia sitruunateoksia. Mitäköhän näille hedelmille käy karnevaalien jälkeen?



 Olihan ne hedelmäpatsaat hienoja, mutta loppujen lopuksi hedelmät ovat minusta kauneimmillaan puissa.