perjantai 26. maaliskuuta 2010

Verollepantavaksi

Tänään viimeinkin sain aikaiseksi mennä verotoimistoon ilmoittautumaan Ranskan veronmaksajaksi. Luulin, että olen liikkeellä liian myöhään viime vuoden verotuksen osalta, mutta olinkin liian aikaisessa. Veroilmoituksen voi tehdä vasta toukokuussa, mutta se pitäisi tehdä kuitenkin ennen 5. päivä. Yritin kysellä, saisinko jonkinlaista paperia etukäteen täytettäväksi, mutta ne eivät olleet vielä tulleet. Pitää ilmeisesti varata toukokuussa kokonainen päivä verotoimistokäyntiin, voi olla jonkin verran porukkaa samaan aikaan asialla.

Taustaa sen verran, että Ranskassa palkasta ei pidätetä veroja, vaan jokainen maksaa ne itse. Ensimmäisenä vuonna pitää täyttää koko ilmoitus ja seuraavina vuosina jonkinlainen veroehdotus tulee suoraan kotiin, ja sitä voi jopa täydentää internetissä.

Mieheni on yrittäjä, joten kävimme myös verotoimiston yritysosastolla. Ensin meidät ohjattiin eri kerrokseen. Siellä pyysimme englanninkielistä palvelua ja pienen etsimisen jälkeen löytyi englantia osaava nuori mies. Hän opasti meidät toiseen toimistoon. Kun pyysimme taas englannintaitoista henkilöä, kesti taas aikansa, kunnes sama nuorimies tuli tulkkaamaan englanniksi. Keskustelu sujui hyvässä ymmärryksessä ja verovirkailijat olivat mukavia. Monesti onkin Ranskassa tullut sellainen olo, että valtion virkailijat ovat pienen ihmisen puolella valtion koukeroita vastaan.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Bloggaritapaaminen

Viikonloppu sujui uusien ihmisten ja kaupunkien parissa, kun Etelä-Ranskan suomalaiset bloggaajat järjestivät tapaamisen Aix-en-Provencessa. Matkustin ensin junalla Stazzyn luo, josta jatkoimme Stazzyn turvallisessa kyydissä (mitä nyt vähän tönäistiin kerran edellä olevien suomalaisten autoa, kun eivät älynneet lähteä tarpeeksi nopeasti liikkeelle) Aixiin. Lauantaista kertookin Fifi sen verran hyvin, ettei siihen ole paljoa lisättävää. Paikalla oli siis myös ellabella, Mikri ja Airelle ja juteltavaa riitti, vaikka periaatteessa meitä ei yhdistä juuri muu kuin suomalaisuus, ranskassa asuminen ja bloggaus. Mukavan seuran lisäksi oli virkistävää nähdä ranskalaista avaraa maaseutua pitkän kaupunkiasumisen jälkeen ja toisaalta myös Aixin viehättävä kaupunki.

Yövyimme Aixin retkeilymajassa (Auberge de jeunesse) ja aamulla lähdimme alkuperäisistä suunnitelmista poiketen käymään vielä Marseillessa, joka teki vain pienen mutkan matkaan. Se oli hyvä ajatus, koska Marseillessa ellabella näytti meille kaupunkia, joka paljastui hienommaksi kuin etukäteen ajattelin. Tai no ehkä ei hienommaksi, mutta erilaiseksi. Suurkaupungiksi, jossa on ihan omanlaisensa tunnelma. Herkullisen salaattilounaan jälkeen palasimme kotiin.

Ja kunnon bloggareiden tapaan meillä kaikilla oli (lähes) koko ajan kamerat laukaisuvalmiuksissa.

Viinimaisemaa. Tuollaisia pieniä käkkäröitä ne viinit ovat ainakin näin keväällä.

Marseillessa nähtiin ennakko-odotuksen mukaisia rähjäisiä kerrostaloja, mutta myös viehättäviä provencelaistaloja vaaleansinisine ikkunaluukkuineen.

Marseille on vuoden 2013 kulttuuripääkaupunki ja siihen mennessä olisi tarkoitus, että tässä vanhan sataman kohdalla olisi jotain vähän kauniimpaa.

Mitä? Suomen lippu? Ei, vaan Marseillen lippu, joita liehui joka paikassa. Ensimmäistä näkemääni luulin Suomen lipuksi.

Käykää toki katsomassa muiden tapahtumaan osallistujien blogeja, jos haluatte tietää lisää tapaamisestamme. Ja muille osallistujille kiitos, ja mielelläni tapaisin teidät uudelleen!

torstai 18. maaliskuuta 2010

Sattuipa tänään

Olin vähän aikaa sitten ripustamassa pyykkiä kuivumaan ikkunan edessä, kun nuori mies kadulta viittilöi minua avaamaan ikkunan. Avasin ja kysyin, mitä asiaa hänellä on. Hän pyysi, voisiko tulla meille yöksi, koska hänellä ei ole yösijaa. Joutuisi nukkumaan ulkona, jos en ottaisi häntä meille. No, sanoin vain, että se ei ole mahdollista. Hän sitten toivotti hyvät illanjatkot ja jatkoi matkaansa.

Luulisi, että tuollaiselle siistille ja kivannäköiselle nuorelle miehelle majapaikka jostain löytyy.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

C-vitamiinia

Ei ole viime aikoina tullut päivityksiä, kun ei ole mitään mainitsemisen arvoista tapahtunut ja vähän kiireistäkin on ollut. No sen voin mainita, että torstaina kävimme kahvilla blogituttavani Stazzyn kanssa. Hauskaa, että näinkin voi tutustua kivoihin ihmisiin.

Nyt sitten iski flunssa ja ehtii päivittää blogia vanhoilla kuvilla. Tässä siis kuvien muodossa C-vitamiinia Mentonin sitruunajuhlilta (Fête de citron), jossa kävimme muutama viikko sitten. Siellä oli näyttävä paraati, jossa oli valtavia sitruunoista ja appelsiineista rakennettuja teoksia. Teemana oli elokuva.

King Kong

 
Täälläkin oli lohikäärme.



Ja naisia vähissä vaatteissa (näillä tosin on joku makkarankuori päällä). Mentonin paraatissa oli se kiva puoli, että kulkue kulki katsojien välistä, eikä aitoja ollut. Taustalla näkyvät prinsessaksi pukeutuneet katsojat eivät olleet harvinaisia - lähes kaikki pikkulapset olivat Nizzan ja Mentonin karnevaaleissa naamiaisvaatteet päällä. Ja paperisilppua heiteltiin.

 

... ja miehiä...

 

Mentonissa oli myös puisto, joka oli täynnä elokuva-aiheisia sitruunateoksia. Mitäköhän näille hedelmille käy karnevaalien jälkeen?



 Olihan ne hedelmäpatsaat hienoja, mutta loppujen lopuksi hedelmät ovat minusta kauneimmillaan puissa.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Nizzan karnevaalit

Perjantaina alkoivat kaksi viikkoa kestävät Nizzan karnevaalit (ranskaksi Carnaval). Tarkoituksena on kai juhlia katolisissa maissa paaston alkamista, eli samaa perua kuin suomalainen laskiainen. (Näin muuten jopa paikallisessa pikkumarketissa kermavaahdolla täytettyjä laskiaspullia.) Nizzan karnevaalit koostuvat lähinnä monta kertaa viikossa järjestetyistä kukkakulkueista ja karnevaalikulkueista. Teemana on tänä vuonna kestävä kehitys tai jotain sen suuntaista. Esimerkiksi tällainen kuva löytyy Place Massenan yhdeltä seinältä.
 
Tytärtäni kuva askarruttaa kovasti, koska sininen nainen on selvästikin syönyt maapallon.

Karnevaaleilla on kuningas ja kuningatar, jotka poltetaan juhlien lopuksi. Toivottavasti ovat edes valmistettu uusiomateriaaleista.
 
 
Eilen kävimme katselemassa kukkakulkuetta. Sisäänpääsy alueelle maksoi 10e henkilöltä ja enimmäkseen näki vain katsojien niskoja. Rahoille sai vastinetta myös pyydystämällä kukkaisnaisten heittämiä kukkia, jotka olivat enimmäkseen pirteän keltaisia mimosanoksia. Jotkut olivatkin selvästi hankkimassa tyttöystävilleen ja vaimoilleen näyttäviä kukkakimppuja Saint Valentinen päiväksi, täällä kun se on enimmäkseen rakastavaisten, eikä ystävien päivä.
 
  
  
  
Tyttären (ja minunkin) suosikki oli tämä lohikäärme



Sää ei oikein nyt suosi karnevaaleja. Lämpöä on alle kymmenen astetta ja taivas on pilvessä. Niinpä ihmiset lähtivät koteihinsa lämmittelemään, kun koko kulkue oli kiertänyt reittinsä kertaalleen. Sitten vasta mekin pääsimme näkemään kunnolla kaikki lintunaiset ja tanssijaneitoset.
 
Tämä onkin isäni ottama kuva, eli hänelle neitonen tässä vilkuttelee.
 
 
Lopuksi näytti tältä. Varsin näyttää kestävältä.

torstai 11. helmikuuta 2010

Sen siitä saa

kun kirjoittaa blogiinsa, että kevät on täällä.

 

Saa märät kengät ja lumiloskapallon päällensä, kun käy ottamassa kuvia työpaikan kattoterassilla. Ja saa iloisen mielen, kun katselee lumisotaa leikkiviä opiskelijoita yliopiston pihalla. Ja saa ihmetellä, miten isä pääsee lentokentältä keskustaan, kun teitä on suljettu ja bussit eivät kulje (no taksilla tietenkin, pitkän jonottamisen jälkeen.)

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Kevään tuoksua

Jo muutaman viikon ajan olen silloin tällöin haistanut kevään tuoksun, sen saman, jota haistaa Suomessa joskus maalis-huhtikuulla. Olen aina luullut, että se tulee sulavasta lumesta, mutta ilmeisesti sitten ei, koska sen tuntee täälläkin. En keksinyt muuta selitystä kuin että se tulee siitä, kun aurinko paistaa paikkaan, johon sen säteet eivät ole moneen kuukauteen yltäneet. 

Tänään oli ensimmäinen todellinen kevätpäivä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämpöä oli ainakin yli kymmenen astetta. Jonkin matkan päässä vuorilla näkyi silti vielä lunta.
 
Kuva otettu tänään maailmanpyörästä, johon tyttäremmekin viimein uskalsi. Sanoi vaan, että haluaa opetella tykkäämään maailmanpyörästä.

Keväästä huolimatta tyttärellä alkoi perjantaina kahden viikon talviloma. Perjantaina hän sai myös ensimmäisen koulutodistuksensa. Se oli kuusisivuinen A4-kokoinen vihkonen, joka oli täynnä erilaisia arviointikriteerejä, esimerkiksi tunnistaako lapsi oman nimensä kirjoitettuna tai erilaisia muotoja. Vihkoon on kai tarkoitus antaa kaikki arvioinnit kolmen vuoden aikana. Kaikkia kohtia ei ollut täytetty, mikä on ymmärrettävää, kun niitä oli lähemmäs sata. Arvioinnit oli annettu värikoodeilla, jotka olivat tietenkin sinistä ja vihreää, eli hyvin. Vapaamuotoisessa arvioinnissa tytärtä kehuttiin itsenäiseksi ja sanottiin, että hän on hyvin integroitunut luokkaan ja omaksuu nopeasti uutta kieltä. Olimme tietenkin ylpeitä tyttären hienosta todistuksesta! 

(Itsenäisyydessä on varjopuolensakin: Viime viikolla tyttäreltä oli tullut pissi housuun, mutta hän ei siitä mitään sanonut koulun aikuisille, kärsi vain märissä housuissa, vaikka koulussa olisi ollut varahousutkin. Kumma kyllä, kun ei aikuiset mitään huomanneet.)